sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Häämatka osa 2

Hyvän Tokio-alun jälkeen minulla oli kiire ehtiä käymään päiväreissulla Kiotossa, joten lähdimme sinne. Olimme etukäteen ostaneet Japan rail-passit, joiden ostaminen on turistille oikeastaan pakollista, jos käyttää julkisia, saati matkaa yhdestä kaupungista toiseen.

Lähdimme matkaan aikaisin aamulla, mutta matkoissa Kiotoon ja takaisin menikin  aikaa: 2h 20min/suunta.
Kiotossa minulla oli hyvin selkeä agenda siitä, mitä halusin ensisijaisesti nähdä: Fushimi Inari shrine, joka olikin juuri niin upea kuin olin ajatellutkin temppeleineen ja kettupatsaineen.


Ketut ovat Inari-jumalan lähetteliäitä

Monet Kioto-vierailijat olivat pukeutuneet perinteisiin asuihi: kimonoihin tai yukataan.
Arkipäivästä huolimatta turisteja riitti
Temppelissä oli useampi paikka, jonne saattoi jättää omat toiveensa. (toivelaatta on maksullinen) Mekin jätimme!


....Tätä polkua pitkin olisimme ilmeisesti päässeet hienojen näköalojen kukkulalle, mutta J ei jaksanut kävellä perille asti. :D Toisaalta ehkä parempi niin, että ehdimme muuallekin.

Temppelin jälkeen kävimme paikallisessa kahvilla, jonka jälkeen otimme taksin. Sanoimme taksikuskille haluavamme ”jonnekin alueelle, jossa voi nähdä Geishoja.” Mukava kuski vei meidät Gion-alueelle, jossa ei kyllä Geishoista ollut tietoakaan, mutta erilaisista myymälöistä ja ravintoloista senkin edestä. Alue oli ihana, Japanilainen ”vanhakaupunki” vilkkaammalla putiikkikadulla varustettuna. 

Gionin ihanille pikkukaduille olisi voinut jäädä asumaan: kirjaimellisesti! Haaveilin, kuinka ihanaa olisi asua täällä.
Temppeli Gionissa
Gionissa söimme yhden reissun parhaista ravintola-illallisista!
Gionin ostoskadun kiertelyn jälkeen lähdimmekin jo juna-asemalle ja teimme yöllisen matkan hotellillemme.

Kioton herkkuja itselle ja tuliaiksiksi
Seuraavana päivänä suuntasimme katsomaan Hatchiko-patsasta, joka olikin suosittu turistinähtävyys, jossa omaa mahdollisuuttaan ottaa valokuva patsaan kanssa piti odottaa.

Hatchikon patsas sijaitsee vilkkaalla Shibyan alueella. Ihmismäärä ei vielä tähän aikaan kuitenkaan ollut ollenkaan liiallinen, toisin kuin vaikkapa yö-aikaan Shinjukussa.

Shibya on Akihabaran tapaan ”nuoriso” ja ”teknologia” alue. Täällä jonkin verran shoppailtuamme rohkaistuimme käymään äärimmäisen japanilaisessa instituutiossa, eli Maid Cafessa, MaiDreamingissä.



Maid Cafe:t ovat "vähän" arveluttavia lyhytmekkoisine tarjoilijoineen, mutta samalla kuitenkin ainakin itselleni jotain sellaista, joka on pakko kokea, jotta on kokenut Japanin. Meidän vierailumme oli onneksi tosi hauska, ja tarjoilijat olivat innoissaan, kun pääsivät tekemään meidän kanssamme kaikki ne jutut, joihin suurin osa muista asiakkaista ei innostu :D kuten moe moe kyun ja vastaavista-loruista(jotka ovat tärkeitä että ruuasta tulee hyvänmakuista!) ja eläin-pääpannat. 
Maideja ei saa valokuvissa näkyä, mutta muistoksi sai polaroid yhteiskuvat valitsemiemme tarjoilelijoiden kanssa söpöillä piirustuksilla varustettuna. Menuun kuului myös muu itse valittava lahja, esim. eläinpanta tai maidreamin kansio.

Tarjoilija eli Maid piirsi halutun eläinhahmon omuriceen eli munakasta ja kanaa sisältävään ruokaan

Shibyan jälkeisenä päivänä halusin modernin vastapainoksi mennyttä aikaa, joten vierailimme Edo Tokio-museossa, joka oli hieno kokemus erityisesti uskomattomine pienoismalleineen. Museo käsitteli Tokion menneisyyttä ja erityisesti Edo-kautta, sekä kehitystä tähän päivään. Jos yhtään museoista on kiinnostunut, niin tämä on sellainen, jota et halua Tokiossa missata! 

Yksityiskohta pienoismallista
Kabuki-hahmoja
Tyypillinen menneen ajan japanilainen koti
Huomasimme, että museon lähellä oli toinenkin museo: nimittäin Sumopaini-areena ja museo. Areenalle emme harmi kyllä päässeet, ja museokin oli todella pieni, mutta tulipahan käytyä. Joskus vielä haluan ehdottomasti päästä näkemään Sumopaini ottelun. (ja Kabuki esityksen, toivottavasti Kiotossa.)

Museon ja areenan edustalla olleet pahvifiguurit suosituista ottelijoista

Seuraavaksi suuntasimme Senso-ji temppelille, jossa oli myös pitkä ostoskatu.
Temppelin sisäänkäynti ja jättiläismäinen paperilyhty
Jättiläismäinen sandaali
Koi-kaloja
Kierros päätyi Tokio Skytreehen, jossa vierailimme.


Minua Sky Treessä kiinnostivat tietenkin itse rakennus ja näköalat, kun taas J:tä yläkerrosten Avangers-näyttely.

Seuraavana aamuna(ja aivan liian myöhään!) oli luvassa Tokio Disney Sea, jonka melkein jätimme välistä koska ajattelin sen olevan enemmän vain lapsille suunnattu: ja olin täysin väärässä! Tokio Disney Sea on ainoa laatuaan maailmassa, ja sopii (sekä on suunniteltu) selkeästi myös aikuiseen makuun. Puistossa olikin monia aikuisia pareja Disney-vetimissään. 


Puisto on mielettömän upea nähtävyys monine erilaisine maailmoineen:

Ariel's Grotto, yksi ihanimmista

Puiston laitteisiin jonottaminen on kivuliasta, mutta meidän valitsemamme päivä oli onneksi ”low growd.” Näitä netin tietoja kannattaa seurata. Emme tajunneet käydä ottamassa fast passeja, jotka ovat Disney puistoissa oikeastaan pakollisia. Pääsimme silti melkein kaikkiin laitteisiin mihin halusimme, mutta harmittaa edelleen että Tower of Terror jäi kokematta. Ensi kerralla sitten.

Massiivinen Tower of Terror
Indiana Jones-rideen pääsimme niin, että menimme vahingossa fast pass jonoon, ja menimme sitten itse laitteeseen single ridereina :D Single rider tarkoittaa siis käytännössä tyhjiksi jäävien paikkojen täyttäjiä. Tällä tavalla voi päästä laitteisiin hirveiden jonojen ohi, koska japanilaiset eivät missään nimessä halua näitä hajapaikkoja ottaa, vaan aina pitää istua oman kaverin vieressä.


Ravintolavaraus  puistoon kannattaa tehdä etukäteen, koska harvat hyvät ravintolat (japanilainen ja keskiaikainen) täyttyvät heti. Myös omia eväitä olisi pitänyt varata mukaan, koska puiston ruoka on kallista ja laadultaan heikkoa.

Tokiossa ei yksinkertaisesti voi käydä käymättä Tokio Disney Seassa, joka oli ainakin meille joka pennin arvoinen. Triton’s concert nimisen esityksen aikana liikutuimme kyyneliin, niin hienoa nähtävää meille tarjottiin. Esityksessä kuvaaminen oli kielletty.

Myös yöllä oli luvassa mielettömän upea Fantasia-show puiston ”merellä.” Tästä en edes ottanut kovin paljon kuvia, koska keskityin katselemaan. Esitys oli mielettömän upea...vaikeaa käsittää, miten tällainen produktio vedetään läpi joka ikinen ilta, efekteineen ja tanssijoineen.



Laitteissa ja esityksissä on ne miinuspuolet, että japania paljon ymmärtämättömiltä menee ”kaikki ohi”, niin minultakin, vaikka ”perusjuonta” pystyinkin seuraamaan, eikä esimerkiksi Fantasia näytöstä haitannut lainkaan se, ettei osannut täydellisesti kieltä. Tiivistettynä esityksen ideana on Mikin usko mielikuvituksen voimaan, ja pahikset, jotka yrittävät turmella hyvät aikeet koska ”ei mielikuvituksesta ole mihinkään.” Pinnan alla kommentoidaan koskettavalla tavalla  "tolkun ihmisiä" ja reaalimaailmaa, jossa taiteilijat(Walt Disney itsekin) joutuvat kamppailemaan.


Hyvästit hääblogille

En ole vielä kirjoittanut varsinaista hääblogin ”päätöskirjoitusta” joten tässä tulee sellainen. Tämän merkinnän jälkeen blogi hiljennee ja ...