sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Häät ohi!



Häitämme vietettiin eilen, miltä nyt tuntuu:

Ensinnäkin on epätodellinen olo, että häät ovat nyt todella ohi ja me olemme naimisiss! En tiedä kuinka kauan menee tämän sisäistämiseen. Uusi (miehen) sukunimikin vaatii totuttelua, mutta olen todella tyytyväinen, että meillä on vihdoin yhteinen nimi!
Mies on kutsunut minua vaimoksi koko päivän, ja se tuntuu ihanalta. <3

Juhlapäivä meni uskomattoman nopeasti, ja välillä olo oli epätodellinen että ollaanko tässä todellakin omissa häissä… ja välistä vuorostaan jännitti, sekä huomasin, että en todellakaan viihdy huomion keskipisteenä. Yhdessä vaiheessa jännityksen(?) takia tuli niin huono olo että menin pihalle ja valmistauduin oksentamaan…en tiedä johtuiko paha olo osin auringosta ja hapen puutteestakin, kun ulkona oleminen onneksi helpotti.

Päivän valokuvaukseen meni yllättävän paljon aikaa. Hirveän monet sukulaiset halusivat ryhmäkuvan meidän kanssamme, tai vähintään minun eli morsiamen kanssa… en ollut ajatellutkaan, että tällainen kiinnostaisi ihmisiä. :D
Valokuvauksessa tulikin päivän ainut iso vastoinkäyminen: valokuvaajamme Anni-Maria, jota olenkin aiemmin blogissani hehkuttanut, ei vatsataudin takia pääsyt kuvaamaan meidän häitämme. Olin varannut 16.6. päivän suurimmaksi osaksi juuri sitä silmällä pitäen, että se oli Anni-Marialla vapaana, joten totta kai olin todella pettynyt, ettei hän päässytkään… mutta suhtauduin yllättävän tyynesti, lähinnä minulla oli paha mieli Anni-Marian takia, koska hänelle peruminen oli kova paikka, ja hän pahoitteli sitä monesti. Onneksi hän oli järjestänyt meille sijaiskuvaajan: Emmin. Yhteistyö Emmin kanssa sujui kaikin puolin saumattomasti ja päivä pelastui!

Muita pienempiä(mutta minulle isoja) juttuja, jotka jäivät harmittamaan:

-Se, ettemme olleet tilanneet juhlapaikalle tarpeeksi kukkia, varsinkaan eukalyptusta, jota tuli lautasliinoihin narun väliin. Kaason/siskoni piti lisätä niitä ostetuista oksista aamulla, mutta ei jostain syystä ehtinytkään. Koristekiviä, joita käytimme pöydissä, olisi myös pitänyt olla enemmän, vaikka niitäkin käytiin myöhemmin lisäämässä.

-Hääpukuuni tehdyt olkaimet eivät pysyneet ylhäällä, ja niiden nostelu pilasi tunnelmaa aika lailla. Äitini ompeli kesken juhlien olkaimia lyhyemmiksi, mutta eivät ne silti oikein pysyneet.

-Minä ja sulhanen saavuimme hääpaikalle veneellä, eli vaihdoimme hääautosta purjeveneeseen, mutta tulimme paikalle liian aikaisin(ihan minun ja J:n huonon harkintakyvyn takia. Huolehdimme hirveästi siitä, etteivät vieraat vaan joudu odottamaan pitkään, että olimmekin loppujen lopuksi aivan liian ajoissa) jolloin kaikki vieraat eivät edes ehtineet laiturille vastaan, eikä kaaso ehtinyt paikalle soittamaan kannettavasta kaiuttimesta kappaletta. Muutoin laiturille muodostunut onnittelujono kulki kyllä todella hyvin, ja oli ihanaa vaihtaa hetki melkein kaikkien kanssa.

-Sulhasen ja minun häätanssi keskeytettiin: sulhasen kummi oli käskenyt sulhasen isää ”ryöstämään” minut kesken tanssin, ja Juha taas tanssi ainakin äitini ja muutaman muun kanssa. Suoraan sanottuna melkein itkin tämän takia, mutta myöhemmin ei enää harmittanut yhtään, kun tanssimme saman Stand by me-kappaleen hitaana versiona, joka olikin paljon koskettavampi. Näin ollen oli sopivaa, että "ensimmäinen versio" oli jaettu.

Sitten kun negatiiviset saatiin alta pois, voidaan siirtyä positiiviin! :D Eli mitkä asiat häissä onnistuivat mielestäni(ja vieraiden kertoman perusteella) loistavasti:

-Bändimme Millie Jean oli aivan paras: bändi sai ihmiset(itseni mukaan luettuna) tanssilattialle joraamaan ja huutamaan encorea. Suosittelen ehdottomasti livebändin hankkimista juhliin, ja varsinkin tätä kyseistä bändiä voin lämpimästi suositella!

-Ruoka oli mielettömän hyvää. Nämä olivat ensimmäiset häät, joissa pidin kaikesta, mitä söin. :D Stansvikissa ennenkin brunsilla käyneenä tiesin kyllä odottaa hyvää ruokaa, mutta tämä ylitti odotukseni. Ravintolan henkilökuntakin oli tähtiluokkaa, ja kaikki sujui kuten pitää.
Stansvikin ympäristö oli myös täydellinen, mitä se on kyllä aina, varsinkin niin kauniilla aurinkoisella säällä, jota meillä siunattiin. Lapsivieraista useammat kävivät uimassa juhlimisen lomassa! ...mistä tulemmekin toiseen suureen plussaan, eli siihen että lapset viihtyivät juhlapaikalla tosi hyvin, eikä kukaan kiukutellut tai melunnut. Energiaa sai purkaa ulkona ja olimme varanneet paikalle piirustuspapereita, värityskuvia ja välineitä, joita käytettiin ahkerasti. Osa lapsista kävi päiväunilla isäni asuntoautossa, joka oli parkkeerattu aivan juhlapaikan edustalle varjoon. Lasten viihtyminen juhlissa oli minulle tärkeää, ja olen onnellinen, että se toteutui näin sataprosenttisesti. Lasten kanssa jutteleminen ja tanssiminen olivat myös päivän kohokohtia. Yksi lapsivieraista jätti vieraskirjana tällaisen viestin, joka sai minut kyyneliin: 




-Ihmisten viihtyminen ja positiivinen palaute: kaikki kiittelivät ihania häitä, ja pöydissä kävi vilkas puheensorina. Juhlassa ei ollut liikaa turhaa odottelua ilman mitään tekemistä, ainakaan minun käsitykseni mukaan. Tauoilla ihmiset kävivät ulkona ja täyttelivät Häävisaa, jossa palkittiin sekä vähiten- että eniten pisteitä saaneet joukkueet. Minun kaksi serkkuani saivat eniten pisteitä ja voittivat kuohuviinipullon, kun taas ”häviäjät” saivat Geisha-suklaalevyt.

Serkkuni lahjaksi tekemä mielettömän hieno kortti

-Yksi J:n puolen sukulaisista oli jo juhliin tullessaan humalassa ja höpisi välillä myös puheiden päälle, mutta tämä on pakko lukea oikeastaan jo positiivisiksi puoliksi, kun minä sekä bestman ja hänen vaimonsa nauroimme ihan kippurassa kyseiselle tyypille. :D Häissä on aina pakko olla tällainen henkilö, johon me olimme onneksi osanneet varautuakin.

-Juhlapaikan yleisilme oli koristeluiden pienistä puutteista ihan sen näköinen, mitä olin tavoitellut ja halunnutkin. Asettelimme hääpöytien maljakoihin kukat itse, ja mielestäni yllättävän hyviä tuli! Helmivillakon Eerikan tekemät buffet-pöydän kukkaan, hääkimppuuni, kukkaseppeleeseen sekä sulhasen ja bestmanin vieheisiin ja kaasojen rannekukkiin olin myös todella tyytyväinen. Kaikki sointui teemaan ja meidän väreihin.

-Myös kampaukseni ja meikkini olivat täydellisesti onnistuneet, en olisi muuttanut niissä mitään. Hääpukuni korsettinyöritystä olisi taas pitänyt yrittää pitää edes valokuvissa vähän kireämmällä.

-Hääyön hotellimme (Hotel Haven) huone oli tosi tyylikäs ja hieno, ja sänky mukava. Oli ihanaa päästä rankan viikon jälkeen sellaisen rauhoittavan luksuksen keskelle. Hääyö onnistui muutenkin väsymyksestä huolimatta. :)


Rakkauden huumaa-pakettiin kuulunut Ruusunterälehtikylpy
Upeat näkymät huoneesta

Äitini ja hänen siskonsa olivat tilanneet huoneeseen sänkyyn laitettavaksi pussin riisiä: tämä on joku perinteinen juttu, joka haluttiin tehdä meiltä hääparilta salassa. Asia paljastui, koska riisiä ei oltu sänkyyn laitettu… en tiedä oliko se vaan unohdus, vai ettei haluttu laittaa? Vaikka unohdus ei meidän hääyötämme haitannut, ovat äitini, siskonsa ja kaasoni asiasta aika harmissaan. :/ 


Toivomani huomenlahja
Vaimomekkoni

 Ja vielä parhaat hetket ja yllättäjät top 5:

1. Vihkiseremonia. Oli jännittävä, koskettava ja onnistui täydellisesti. Rupesin itkemään ihan kunnolla sulhasen nähdessäni ja sulhanenkin liikuttui. Kanttori soitti niin kauniisti ja virheettömästi meidän marsimme Bachebelin Canonin ja Clarken Trumpet Voluntaryn. Kolme kukkaislastamme, serkkujeni lapset, olivat niin suloisia ja ottivat tehtävänsä niin vakavasti ja keskittyen, etteivät kirkon ulkopuolella edes tervehdyksiini uskaltaneet vastata. :D

2. Illan kimpun ja sukkanauhan heitto sekä biletys. Sukkanauhan heitossa Juha oikein revitteli mikä nolotti minua mutta hauskuutti vieraita paljon :D Parasta oli erityisesti se, että pitkään kihloissa ollut serkkumme sai heittokimpun kiinni! Tanssimisessa parasta ja yllättävintä oli se, että Juhakin tanssi ihan kunnolla, ja hänhän ei sellaista todellakaan tee! Kaikki muutkin jytäsivät ihan kunnolla, oli ihanaa. <3

3. Jenkki-hääautomme & kuskimme Pekka, joka jutteli kanssamme, oli täydellisen asiakaspalveluhenkinen. Kirkosta pois tullessamme hän oli yllätyksenä kiinnittänyt auton ikkunaan ”Just Married”-kyltin, jonka puuttumista olin kirkkoon tulomatkalla harmitellut: me emme itse siis ehtineet hankkia kylttiä, vaan se unohtui. Onneksi Pekka pelasti päivän takakontista löytyneellä kyltillään, ja antoi meidän myös kiinnittää auton perään narulla tölkkejä ja kengät. Nämä pienet jutut olivat minulle niin tärkeitä, joten olin iki-onnellinen kun ne toteutuivat. <3

4. Hetket lapsi-vieraiden kanssa. Tanssimiset, juttelut ja yhteiskuvat. Lapset todella tekevät häät iloisuudellaan ja spontaaneilla hassuilla jutuillaan. Sori, mutta näiden omien häiden jälkeen ymmärrän entistä huonommin täysin lapsettomia häitä. Lasten aitous ja heidän ihailunsa saavat herkistymään.

5. Ruoka. Tiesin kyllä, että Stansvikissa on hyvää ruokaa, mutta silti yllätyin ruuan laadusta. Olin tietysti valinnut kaikkea, mitä itse halusin syödä, ja vanhemmat sekä appi-vanhemmat halusivat mukaan vielä muutamia extroja, joten meillä riittii valikoimaa kalasta lihaan ja vegaaniseen ruokaan. Hääkakku ei ollut ulkonäöltään ihan täysin sitä, mitä olin odottanut/toivonut, mutta maku oli kohdallaan, eikä kakusta oikeastaan edes huomannut, että se oli täysin gluteeniton. (sulhasen ruokavalio)



Asioita häistä
Kaiken kaikkiaan meillä oli siis onnistuneet häät, vaikka perfektionistina minua vaivasivatkin ne muutamat asiat, joita vieraat eivät edes tienneet. Erityiskiitokset kuuluvat kaasoilleni, bestmanille sekä hänen vaimolleen L:lle, joka auttoi meitä niin paljon ja teki sekä minun että kaasojeni upeat kampaukset. <3 Kiitos myös häämatkatiliä kartuttaneille vieraille: teidän ansiostanne pystymme paitsi kustantamaan matkan myös ravitsemaan itsemme matkan aikana!

Lisää pohdintoja häistä ja tietenkin kuvia itse juhlista seuraa kunhan palaamme häämatkaltamme Tokiosta, jonne lähdemme huomenna. Nyt kun häärumba on ohi, alkaa tarkempi matkansuunnittelu-urakka, jota voi onneksi tehdä pitkän lennonkin aikana.

…ja jos joku luulee, että häähössötys loppui tähän, niin ei todellakaan: seuraavaksi alan hössöttämään kaasoni Ninan ja tietenkin teidän kanssa-blogareiden häitä, joita odotan innolla!! Myös tarkempia juttuja häiden ohjelmasta ja koristeluista, jälkiviisastelua ja valojen uusimis-haaveita on luvassa. 


Lisäksi arvonta: arvon tätä merkintää kommentoinneille ja arvontaan halukkuutensa ilmaisseille("osallistun/mukana!") Milestone The Original Wedding Cards, joille minulla ei enää ole käyttöä. :)

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Yksi yö häihin


Enää yksi yö häihin, apua! Tuntuu ihan epätodelliselta, että me mennään kohta naimisiin. Meillä on häät!
 
Hääaamuna tämän ihana saa laittaa päälle <3

Tällä viikolla pohdin, miten asioita on voinut jäädä näin paljon viime tinkaan. Ehkä siksi, koska moninaiset terveysongelmat ja uuden meikkaajan etsiminen viimeisillä viikoilla ovat vieneet niin paljon aikaa. Osaksi myös päätöksenteon vaikeuden takia en ole saanut asioita lyötyä lukkoon… ja päätöksen tekoa taas vaikeuttaa se, kuinka kaikessa pitää säästää, eli ei voi valita sitä, mikä iskee heti, jos se tulee liian kalliiksi. (ja jostain syystä juuri ne vaihtoehdot, mistä eniten pitäisin, ovat myös kalliimpia.) Rahanpuutteen takia tein itse nimi- ja ohjelmalaput, mikä aiheutti todella harmaita hiuksia, kun en tosiaankaan ole mikään graafinen suunnittelija. Netistä tosin onneksi sain ladattua kivoja fontteja(ja yhteen fonttiin kyllä törsäsinkin, mutta kun sitä samaa on käytetty meidän hääkutsussa ja se on maailman kaunein Melikaletter!) ja lopputuloksiin olen aika tyytyväinen.
Pöytäkartan kanssa sen sijaan menivät hermot, ja sen ostin sen pohjan Etsystä, muokkasin värit meidän teemaan sopiviksi ja tulostutin TikkurinKopiointipalvelussa: nopea ja hyvä paikka, suosittelen! 

Nimilaput, fonttina Melikaletter

 Toisaalta oli ”hyvä” että esimerkiksi pöytäkartta tehtiin vasta nyt, koska uusia vieraita tulikin yhtäkkiä lisää vasta tällä viimeisellä viikolla. Yhteensä häävieraita meille tulee 121. Tähän on laskettu mukaan kaksi lastenhoitajaa, pappi, valokuvaaja ja tietenkin itse hääpari: siis kaikki, joille varataan ruokaa ja istumapaikat. Tilan riittävyyden puolesta olen kyllä helpottunut, että vierasmäärä meni edes hiukan alaspäin, kun enimmillään väkeä olisi voinut tulla 140, sittemmin 130, mikä pistäisi juhlatilan ihan äärirajoilleen. (sitä se tosin on nytkin…mutta uskoisin että sopu sijaa antaa.) Muutama viime hetken peruminen tuli, ja olimme laskeneet vahingossa myös bändin jäsenet vieraiksi. (koska heillekin tulee ruoka)

Viime viikolla tapasin ihanaa valokuvaajaamme Anni-Mariaa, sekä hääsuunnittelija Heliä juhlasuunnittelu Loisteesta. Heli teki alustavan ohjelmarunkoni ja tapaamisessa käymämme keskustelun pohjalta perusteellisemmat ohjelmat: yksinkertaisemman, sekä taustaohjelman, jossa käydään perusteellisesti läpi kaikki, ja tämän lisäksi seremoniamestarin juonto-rungon, eli eriteltyinä kohdat, joissa hänen tulee puhua. Tapaamisessa tuli esille muutamia asioita, joita en olisi keksinyt itse yhtään ajatella. Tämän lisäksi kunnollinen ohjelmarunko ja ammattilaisen vinkit tulivat todella tarpeeseen, eli voin todellakin suositella hääsuunnittelijan käyttämistä ihan jokaiselle, myös niille, joista tuntuu että paketti on hyvin kasassa - konsultaation jälkeen se on parempi! 

Nyt alkaa pikku hiljaa jännittää huominen…. ja toisaalta on edelleen niin paljon tehtävää, ettei (onneksi) ehdi liikaa panikoida!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Hän kaunis on


Häästressi on ollut viime päivinä kova, ja tänään tuli se pelkäämäni mutta väistämätön hysteerinen itku. Sittemmin onneksi rauhoituin ja nyt olo on parempi ja rauhallisempi. Yritän tehdä parhaani etteivät hermot menisi enää noin totaalisesti vain sen takia, että jotkut koristeet eivät ole valmiita. Vielä on aikaa, ja jos jotain ei ehdi tehdä, häät eivät todellakaan kaadu siihen. Pääasian pitäisi olla se, että menen rakastamani ihmisen kanssa naimisiin.

Eilen tämä rakastamani ihana ihminen haki vihkisormukseni Suomen Kultakello-liikkeestä, josta se oli tilattu keltakultaisena.


Sormus on merkiltään Kohinoorin Leonore, jota alun perin sulhanen piti budjettiin liian kalliina. Mieli onneksi muuttui, ja nyt minulla on todella kaunis ja mielestäni aika ajaton vihkisormus. Harvassa katsomassani sormuksessa on ollut yhtä kaunista hiontaa kuin tässä. Vaikka en timanteista niin hirveästi ymmärrä, niin tosi laadukkaan kyllä väittäisin tunnistavani, ja tämä on sellainen.

Tällaisesta Etsystä hankkimastani rasiasta sormus vihkiseremoniassa sulhaselle ojennetaan:




Rasia on muuten tosi kaunis mielestäni, mutta siinä oli kauhea muovinen timantti-tarra, jota ei ollut tilauskuvassa...nappaisin tarran pois, mutta ärsyttävä jälki siitä kyllä jäi. Onneksi tuo ei kuitenkaan näy kaukaa katsottuna. :D

Millaisia sormusrasioita teillä on/tulee?

Häät ohi!

Häitämme vietettiin eilen, miltä nyt tuntuu: Ensinnäkin on epätodellinen olo, että häät ovat nyt todella ohi ja me olemme naimisiss! ...