Hän kaunis on

Häästressi on ollut viime päivinä kova, ja tänään tuli se pelkäämäni mutta väistämätön hysteerinen itku. Sittemmin onneksi rauhoituin ja nyt olo on parempi ja rauhallisempi. Yritän tehdä parhaani etteivät hermot menisi enää noin totaalisesti vain sen takia, että jotkut koristeet eivät ole valmiita. Vielä on aikaa, ja jos jotain ei ehdi tehdä, häät eivät todellakaan kaadu siihen. Pääasian pitäisi olla se, että menen rakastamani ihmisen kanssa naimisiin.

Eilen tämä rakastamani ihana ihminen haki vihkisormukseni Suomen Kultakello-liikkeestä, josta se oli tilattu keltakultaisena.

Sormus on merkiltään Kohinoorin Leonore, jota alun perin sulhanen piti budjettiin liian kalliina. Mieli onneksi muuttui, ja nyt minulla on todella kaunis ja mielestäni aika ajaton vihkisormus. Harvassa katsomassani sormuksessa on ollut yhtä kaunista hiontaa kuin tässä. Vaikka en timanteista niin hirveästi ymmärrä, niin tosi laadukkaan kyllä väittäisin tunnistavani, ja tämä on sellainen.

Tällaisesta Etsystä hankkimastani rasiasta sormus vihkiseremoniassa sulhaselle ojennetaan:

Rasia on muuten tosi kaunis mielestäni, mutta siinä oli kauhea muovinen timantti-tarra, jota ei ollut tilauskuvassa...nappaisin tarran pois, mutta ärsyttävä jälki siitä kyllä jäi. Onneksi tuo ei kuitenkaan näy kaukaa katsottuna. :D

Millaisia sormusrasioita teillä on/tulee?

9 päivää häihin!! Ja ei-polttarit

Tässä vaiheessa kun häihin on vain yhdeksän päivää jäljellä, sitä ihmettelee, mihin se vuosi on mennyt, ja miten paljon vieläkin jäi viimeisille viikoilla tehtävää, vaikka ei pitänyt… näinpä ollen tämä ja ainakin osittain seuraava viikko tulevat olemaan yhtä juoksua paikasta toiseen. Paljon asioita on jo saatu tehtyä ja paljon on viimeistelemättä, lähinnä koristeiden ja painotuotteiden saralla. 
Eilen meillä oli palaveri juhlapaikalla, jossa lukkoon löimme menun ja valitsimme kuohuviinin(se tärkein!). Tänään oli aika tehokas päivä: aamu kahdeksalta minulle tehtiin koemeikki, vahvistimme pöytäkukkien tilauksen (pitkällisen harkinnan jälkeen), kävin palaverissa juhlasuunnittelu Loisteen Helin kanssa, sekä iltapäivällä tapasimme J:n kanssa papin.(näistä kerron lisää tulevissa merkinnöissä!) Huomenna taas tapaan valokuvaajan, ja yritän löytää vaatteita häämatkalle sekä hääkorut, joiksi on tosin olemassa jo yksi vaihtoehto: anopin korut, jotka pyrin laittamaan, jos mitenkään sopivat hääpuvun kanssa.

Varmaan joku ihmettelee, miksi minulle tehdään koemeikkiä näin myöhään lähellä häitä. Varasin meikin hyvissä ajoin jo talvella, eikä mieleeni tullut ollenkaan sellainen mahdollisuus, etten muka olisi ammattilaisten kädenjälkeen tyytyväinen. Näin kuitenkin kävi. Peruin ensimmäisen meikin, ja menin toiseen, mikä oli hyvä, mutta makuuni ehkä turhan vahva, ja tekijä ei tulisi kotiin meikkaamaan. Tänään sitten koemeikin teki Anna(ig: lipsasredasroses), joka tulee meikkaamaan kotiin. Haluaisin meikkiin ehkä vielä muutamia muutoksia, mutta olen epävarma, mitä, joten testailen itse kotona.

Hääkampaukseni tekee bestmanin vaimo L, joka loihti minulle toinen toistaan ihanampia kiharoita viime sunnuntaina, kun vietimme sulhasen ei-polttareita.

Sulhasen ”ei polttareita” juhlittiin siis viime viikolla. Myöskään sulhasen bestmanilla ei viime kesänä ollut polttareita, joten vertaisseurassa oltiin. :D Saavuimme Järvenpäähän, ja meille paljastui vahingossa, että olimme menossa pakohuonepeliin Exitcenteriin! Olimme tosin molemmat jo arvailleet, että sellaiseen varmasti mennään, koska olemme aiemminkin samalla kokoonpanolla pakohuoneessa vierailleet. 

Tällä kertaa emme kyenneet selvittämään pakohuoneen lukkoja aikarajoituksen puitteissa. Vaikka epäonnistuimme, saimme kuitenkin pelata pelin loppuun, mitä arvostimme. Usein peli yksinkertaisesti keskeytetään kokonaan, ja sitten vain kerrotaan miten peli olisi loppunut, mutta on ihan eri kokemus päästä suorittamaan tehtävät itse.

Parasta tässä nimeltään High stakes-nimisessä pelissä olivat mielestäni 20-luvun kieltolain teema, sekä pelimestari Mikko Hiltusen toimiminen myös näyttelijän roolissa. Peli oli sopivan jännittävä, kuten pakopelien kuuluukin olla, joten voin ehdottomasti suositella kokemusta muillekin pakopelien ystäville.

Pelin jälkeen kävimme syömässä "isäntiemme" tarjoaman aterian Zapatassa, sekä jäätelöllä, jonka jälkeen suuntasimme takaisin bestmanin kotiin. Samaan aikaan kun miehet suorittivat hyvin jännittävää toimintaa eli pelasivat Magic The Gathering: Arena - selainpeliä, me taas testailimme kampauksia. Olen ikionnellinen, että L suostui tekemään hääkampaukseni. <3 Ainoana ongelmana on, että kaikki erilaiset versiot kampauksesta olivat niin hyviä, etten pysty päättämään, minkä valitsisin. Todennäköisesti en edes valitse, vaan hiuksia muokataan päivän mittaan ainakin kahdeksi erilaiseksi kampaukseksi.

Sulhanen oli hyvin tyytyväinen polttareihinsa, ja niin olin minäkin: kaiken kaikkiaan onnistunut päivä siis! :) Eivätkä polttarit tähän suinkaan lopu, koska tulevana lauantaina juhlitaan rakkaan ystäväni ja kaasoni, Heinäkuussa häitään viettävän Ninan polttareita rennoissa mökkitunnelmissa. Kaiken kiireen ja stressin keskellä nämä polttarit ovat itsellenikin tarpeellinen rentoutumisbreikki.

Täydellinen häämekko!

Matkustin eilen perheeni(miinus sulhanen) kanssa Fianceéhen, Turkuun, noutamaan hääpuvun pitkän, kauhunsekaisen ja epäilen odottelun jälkeen. Olin siis tapani mukaan epäillyt päätöstäni, osittain koska puku oli melko erilainen, kuin se, mitä olin aluksi kaavaillut. (boheemi!) Jos siis elettäisiin ideaalimaailmassa, jossa vartalotyypilleni sopisi puku kuin puku, niin olisin valinnut todennäköisesti jonkin Lillian Westin luomuksen. Mutta koska näin ei ole, päädyin Mori Leen pukuun(mitä en olisi _ikinä_ arvannut) ja klassiseen A-linjaan. Valitsemani puku korostaa parhaita puoliani ja saa minut tuntemaan itseni kauniiksi.(mikä ei ole helppo juttu!) Sovitin monia, monia mekkoja, joista tämä valitsemani ainoana sai minut kyyneliin: ei kerran, vaan kahdesti! Toinen pienempi nyyhkäisy tapahtui, kun näin puvun perjantaina ylläni. Puvun väri ja muoto ovat vain yksinkertaisti täydelliset - varsinkin minulle: lanteikkaalle ja kalpealle. 

Olin ostopäätöksen jälkeen ollut epävarma puvusta myös sen takia, ettei perheeltäni ollut ensimmäisessä sovituksessa tullut niin isoja tai varmoja reaktioita, kuin ehkä olisin halunnut. Tässä sovituksessa taas reaktioita riitti! Äitini itki, siskoni iho meni kuulemma kananlihalle ja isäni näytti ”peukkuja” sekä soitti puhelimesta häämarsseja. (häntäkin olisi itkettänyt, mutta tukahdutti sen.

Kaunis samppanjan väri, joka korosti valkoista pitsiä, todella teki puvusta minulle täydellisen. Siskoni/kaasoni kommentoi, että puku ei ollut lainkaan yhtä hieno valkoisena(sovituskappale) kuin tässä sävyssä, ja olen kyllä 100% samaa mieltä. Onneksi uskalsin valita tämän värin, jota en ollut luonnossa nähnyt. Yksi mekkoon liittyvä pelkoni oli siis se, että väri tulisi olemaan kylmä, eikä lämmin - mikä sittemmin osoittautui täysin turhaksi ja vääräksi huoleksi.

Olin iloinen, ettei pukua tarvinnutkaan lyhentää ollenkaan! Kuuden sentin tukevilla koroilla ja lannehameella etuhelma oli juuri oikeanmittainen. Sen sijaan odotetusti yläosaa (rintojen kohdalta) jouduttiin kaventamaan sivuista. Lisäksi minulle tehtiin puvun sävyyn sopiva lyhyt huntu, jota käytän kirkossa.  Lisäksi pukuun lisättiin olkaimet. Ompelutöihin meni vain pari tuntia (vetoketjun tilalle tehty korsettinyöritys oli tehty etukäteen), ja pääsimme noutamaan puvun.

En voi tarpeeksi kehua Fiancéen ihania Tiinaa ja Elinaa, joiden palvelu oli niin ystävällistä ja asiantuntemus mieletöntä. Jos mekkoa etsivät morsiamet tätä lukevat, niin suosittelen ehdottomasti käyntiä Fiancéen liikkeessä: vaikka sitä juuri omaa pukua ei löytyisikään (mitä epäilen!), niin kokemus on ainakin todella positiivinen. Tiina ja Elina todella välittävät siitä, että sinulle löytyy maailman kaunein ja juuri oikea puku. <3

Häihimme on enää kaksi viikkoa, joten on sanoinkuvaamaton helpotus että yksi tärkeimmistä asioista on nyt varmistetusti kohdallaan! Mitkä teillä muilla ovat fiilikset tai tilanteet hääpukujen kanssa?