sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Mennään naimisiin häämessut & blogimiitti

Lähdin eilen lauantaina Mennään naimisiin-häämessuille noin kuuden tunnin yö-unilla ja energia-juoman voimilla. Nämä olivat nyt kolmannet Mennään naimisiin-häämessuni, tässä kirjoitus aiemmista messuista.
Heti saapuessamme blogiloungeen meitä odotti Theron cateringin ihana aamupala ja malja todella hyvää proseccoa.



Jännitin blogaajien tapaamista aika paljon, onneksi mukana oli sentään kaksi tuttua; Krista ja Iida. Muut blogaajat olivat myös tosi mukavia! Silti jännitti. Kun tuli vuoro esitellä itsensä ja oma bloginsa, sanoin muun muassa etten ole häihin tehnyt juurikaan hankintoja, ja viittasin koristeisiin, mutta asian saattoi ymmärtää niin ettei minulla ole mekkoa tai esim. juhlapaikkaakaan hankittu, mikä olisi aika paha juttu tässä vaiheessa kun häihin on 5kk! (vaikka mekonhan kyllä hankinkin vasta vähän aikaa sitten, joulukuussa.) Voisinkin tehdä jossain vaiheessa katsauksen siihen, mitä asioita on hankittu ja hoidettu, ja mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Olen hoitanut kaiken käytännössä yksin, joten siihen nähden olen pärjännyt varmaan ihan hyvin. Sulhanen kyllä löysi juhlapaikan ja sanoo aina mielipiteet kaikkiin asioihin, mutta muun konkreettisen etsimisen ja varaamisen olen tehnyt minä.

Muiden hääblogaajien hääsuunnitelmat kuulostivat olevan hyvällä mallilla(huomattavasti paremmalla kuin omani suhteessa aikaan..) ja monella muullakin on ihana merellinen juhlapaikka kuten meillä. Hääpaikkamme merelliseen miljööseen olen todella tyytyväinen, mutta sisätiloissa on muutama juttu jotka vähän tökkivät…kuten myös se, että juomat tulevat ravintolan kautta. Toisaalta absolutisti sulhaseni ei yhdessä vaiheessa halunnut häihin lainkaan alkoholia, joten nykyinen myöntymys on jo iso juttu, vaikkei pystytä niin paljon juomia tarjoamaan.


Blogiloungen koristusta



Hetken aikaa blogiloungessa oltuamme meille tuli kaksi nuoria hääpukusuunnittelijoita edustavaa vierasta; Ira ja Kata, jotka kertoivat meille töistään ja vastailivat hääpukujen teettämiseen sekä korjauksiin ja muutostöihin liittyviin kysymyksiin. Huomasi, että he olivat todella osaavia asiantuntijoita alallaan! Muutamia pointteja hääpuvun teettämisestä olivat esimerkiksi se, että aikaa tulee varata tarpeeksi ja sovituksia on yleensä kolmekin. Uniikin hääpuvun budjetti kulkee noin 1500-2500e välillä, ja siihen vaikuttaa paljon tehtävät työtunnit: esimerkiksi helmikirjailut ovat aikaa vieviä. Puvun teettämisessä kannattaa kuunnella asiantuntijaa siinä, mikä kangas sopii parhaiten mihinkin malliin, ja suunnittelijat myös aina kertovat mikäli on olemassa jokin aiottua edullisempi vaihtoehto.

Aloin mielessäni (taas) harmittelemaan, miksen teetättänyt hääpukuani esimerkiksi Irina Rogusinalla, kuten harkitsin. Näin jälkeenpäin mietittynä se olisi todellakin ollut oikea ratkaisu: teettämällä saa juuri sen itselle mieleisen ja sopivan puvun. Mutta teettämisvaiheessa en oikein tiennyt, mitä halusin, koska minulla ei ole suunnittelijan näkemystä - ja sittemmin ihastuin Fianceessa Morileen pukuun, joka oli kaikkea sitä, mitä tarvitsin, mutta en tiennyt haluavani. (puvun hintakin oli hyvä, mutta muokkaamisten kuten lyhennyksen jälkeen hinta kohoaa hyvin lähelle teetetyn mekon hintaa.) Vieläkin paremman puvun olisin kuitenkin saanut teettämällä, sitä en juurikaan epäile, joten suosittelen teettämistä kaikille sitä vakavasti harkitseville, ja suunnittelijoista voin suositella erityisesti Irinaa, joka voitti viime vuonna vuoden parhaan suomalaisen hääsuunnittelijan palkinnon.

Suunnittelijoiden tapaamisen jälkeen messuilla oli vuorossa häämuotinäytös.
Minulla näyttäisi olevan lahja ottaa kuvat muotinäytöksessä enimmäkseen juuri väärällä hetkellä: onnistuneita kuvia ei siis tuttuun tapaan juurikaan tullut, mutta tässä kuitenkin muutamia onnistuneimpia: 



Muotinäytöksen jälkeen ajattelin, että kierränpä messut nopeasti muiden blogaajien kanssa, että ei täältä varmasti mitään uutta löydy. Väärässähän olin, taas: vastaan tuli useampi minulle täysin ennen tuntematon palvelun tarjoaja, joista kiinnostavimpana pitää mainita Feja. Heidän pöytä-asetelmansa oli mielettömän ihana, eivätkä kuvat oikein tee oikeutta: 



Valitettavasti Fejan englanninkielinen nettisivu ei johda minnekään, ja laitoinkin heille tästä kyselyä, asia kuulemma korjataan mahdollisimman pian. Olen erittäin kiinnostunut kyseisen yrityksen tarjoamasta koristelusta ja visuaalisesta ilmeestä, mutta todennäköisesti hinta muodostuu esteeksi. Joka tapauksessa aina voi, ja kannattaa kysellä. Inspiraatiotakin pyrin hakemaan heidän instagram tililtään. 

Muitakin kauniita yksityiskohtia messuilla riitti. Napsin kuvia ja otin käyntikortteja, mutta unohdin sitten katsoa mikä somistus oli kenenkin! Joten tässä niitä ja pukuloistoa "nimettöminä:"






Pisteiden kiertelyn ja standien lisäksi kävin kuuntelemassa Kari Kanalan puheen ”Mille sanon tahdon?”


 
Täytyy tunnustaa, että en ole ollut Kanalan suurin fani, päinvastoin: en ole tyypistä hirveästi juurikaan välittänyt, kun on tuntunut oudolta, että pappi lähtee mukaan Ensitreffit alttarilla-kaltaiseen ohjelmaan, ja on itse nyt kolmatta kertaa aiemmin naimisissa, mutta ”neuvoo muita.” Nyt olen kuitenkin muuttamassa mieltäni ihan täysin, ja tiedostan paremmin että ihmiset voivat muuttua, eikä kaikki mene aina putkeen vaikka kuinka haluaisi. (PS: Kanala fanittaa Kate Bushia, joten pakkohan sen on olla hyvä tyyppi! :)
Kanala puhui todella fiksusti, ja koskettavastikin: näin muutaman pyyhkivän kyyneleitä silmäkulmista, ja itsekin kyllä liikutuin. Kanala painotti esimerkiksi, että tunteita on hyvä kuunnella, mutta parisuhteessa pelkästään se ja carpe diem eivät ole niin hyviä ratkaisuja, ja että rakkauden pohjalla pitää tunteen lisäksi olla tahtominen: se, että tahtoo silloinkin, kun kaikki ei mene hyvin. Sekin oli erinomainen pointti, että parisuhteessa pitää voida olla sellainen kuin on: enimmäkseen aikuinen, mutta välillä vanhus ja välillä uhmakas lapsikin. Turvallisessa parisuhteessa voi ajoittain näyttää näitä kaikkia puoliaan ilman pelkoa siitä, että toinen hylkää. Onneksi olen itsekin tällaisen suhteen löytänyt: saan olla täysin oma itseni.

Luennon jälkeen kiertelin vielä uudestaan messuilla muutamat standit ennen kuin palasin blogiloungeen. Saimme messuilta lahjakassin joka sisälsi kolmet kappaleet Mennään naimisiin-lehteä, Make-up storen meikkejä, Sinellin tuotteita, Fresita-piccolopullon,  muisti/bujoilu-kirjan sekä (jo kauan himoitsemani!) Häitä päin-oppaan. Esittelin lahjakassin sisältöä tohkeissani kotona J:lle ja toistelin että tajuatko, kuinka arvokkaita nämä normaalisti on ja minä sain ilmaiseksi! :D (ja ilman mitään velvoitusta kirjoittaa ylipäätään blogiin!) Suuret kiitokset siis lahjakassin sisällöntarjoajille ja tapahtuman sponsoreille! Todennäköisesti teen myöhemmin vielä katsauksen saamiini Mennään naimisiin-lehtien sisältöihin, kun luku-urakka on suoritettu.



Lähdin messuilta kolmen aikoihin eli tuntia ennen blogiloungen sulkemista, ja muutama muukin lähti vähän ennen minua/samoihin aikoihin. Olisi ollut kiva hengailla messuilla ja tutustua tarkemmin ehkä useampaan standiin, vaikka kokonaisuus tulikin kierrettyä hyvin, mutta väsymys iski. Harmitti vähän kun en saanut sanottua hyvästejä kaikille, mutta Love me do:ssa nähdään taas. :) Oli kyllä toisaalta hyvä, että lähdin silloin kun lähdin, koska heti kotimatkan ensi metreillä iski jo olemassa olevan väsymyksen lisäksi aika karsea päänsärky, joka selkeästi johtui siitä, etten ollut syönyt kunnolla. Pidin suosiolla ”herkkupäivän” eli söin messuilta mukaan haalimani suklaat, hain subwaysta ihanan leivän kaikilla kasviksilla ja kasvispihvillä sekä söin muutenkin _leipää_! …asia, joka ei siis kuulu normaalisti ruokavaliooni, joka on tällä hetkellä aika tiukka. Tänään palaan ruotuun ja valmistaudun tulevan viikon messuille.

Kiitos ihanasta blogimiitista tapahtuman tuottajille sekä supermukaville emännille Sannille ja Jonnalle!

Blogimiittiin osallistuivat:

Adieu mademoiselle, Bonjour madam
Bride and Co
Dioriina menee naimisiin
Ensi näkemältä
Häämimmit
Ida’s daydream
Jotain Keltaista
Kristallimorsian
Misery Business  The Wedding
Mutsi hoitaa


Porukka :)

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Jälkiviisaan ohjeet hääpuvun metsästykseen ja sovituksiin

Kuva Pexhere
Tämä juttuidea on pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa, ja nyt ajattelin että pakko kirjoittaa ylös joitakin aivoituksia. Jälkiviisaana jossittelijana ja maailman huonoimpana päätöstentekijänä, mutta hääpuvun juuri ja juuri ajoissa löytäneenä jaan kanssanne vinkit hääpuvun etsintään ja sovituksiin. Olen käynyt sovittamassa pukuja yhdeksässä liikkeessä Helsingistä Porvooseen, Hyvinkäälle ja Turkuun, joten uskoisin että minulla on ihan hyvä kuva siitä, mistä puhun. :D Without futher ado-
Jälkiviisaan opit:

1. Aloita etsiminen ajoissa. Älä tee niin kuin allekirjoittanut, ja ala etsimään mekkoa auttamattoman myöhässä(ainakin sellaiselle henkilölle kuin minä, jolla siihen menee enemmän aikaa) sen takia, että ”ensin pitää laihtua/sitä ja tätä.” Mekkojen toimitusajat ovat pitkät.(pahimmillaan jopa 8kk) Häästressiä ei vähennä se, että hääpuvun saa kuukautta ennen (kuten minä..) tai samassa kuussa, jossa häitä jo juhlitaan. Jos tarkoituksena on laihduttaa, voi sovitusvaiheessa kysellä miten tämä vaikuttaa, ja voiko mekkoa muokata. Tai sitten voi varmistaa että puvussa on säätövaraa, ja varautua siihen että on viiden kuukauden jälkeen laihduttanut esimerkiksi 5kg.(-kuten minä teen. Mutta en voi suositella kellekään, ainakaan jos ei ole aiempaa kokemusta nopeasta laihdutuksesta. Minulla on, 25kg:n verran.)
Haluaisin myös painottaa, että kaunis hääpuku kyllä näyttää kauniilta myös ei-hoikalla morsiamella. Ylipäätään kauneus ei ole painosta kiinni, vaikka se kuinka siltä omien korvien välissä tuntuisikin. Jos tuntuu, kuten minulla pitkään, etteivät mitkään hääpuvut näytä hyviltä, vika voi olla myös puvuissa eikä vain omassa kropassa. Laihuus ei saa vähemmän hyvää pukua näyttämään yhtään sen paremmalta. Kaunis mekko taas on kaunis, painosta riippumatta.

2. Jos asut Helsingissä, kuten allekirjoittanut, lähde ehdottomasti merta edemmäs kalaan. Hämmentävää kyllä, Helsingin hääpukuliikkeiden laatu ja valikoima ei ole kovin hyvä. Liikkeitä on kyllä aika paljon, mutta määrä ei korvaa laatua, ei edes lähellekään. Kehutussa Niinattaressa esimerkiksi oli mielestäni vähän liukuhihnamainen ja kiireinen meininki, mekkojen määrä kuitenkin ok. Monessa muussa liikkeessä palvelu oli nihkeää tai mekkojen valikoima oli todella suppea. Helsinkiläisen morsiamen must on siis ehkä jopa skipata Helsingin liikkeet kokonaan, ja lähteä matkustamaan ihaniin kaupunkeihin kuten Turkuun ja Tampereelle. Ja Hyvinkäälle, Porvooseen ja Lahteen. Itseäni kaduttaa edelleen, etten käynyt Tampereen ja Lahden liikkeissä, jotka näyttävät oleva tällä hetkellä Suomen parhaimmistoa. Saattaa olla että teen harakirit ja vierailen vielä Lahden Josefiinassa, joka on voittanut palkintoja kauneimpien häämekkojen saralla.

3. Tiedä, mitä etsit, mutta pidä mieli avoinna ja sovita välillä sellaisiakin pukuja, joita et ikinä olisi ajatellut sovittavasi. Minä esimerkiksi ajattelin, että merenneitomalliset puvut eivät vain vartalolleni sovi, mutta saatoin olla väärässä, ja tämän takia missata montakin hyvää pukua, koska kyseinen malli kuitenkin tuntuisi olevan ihan hyvä valinta minulle.

4. Unohda ”näin valmistaudut/menet hääpukujen sovitukseen”-ohjeet. Ainut mitä niistä ohjeista oikeasti tarvitsee, on: ole ajoissa. Myöhästely on epäkunnioittavaa. Itselleni kävi, ei-täysin omasta syystäni, näin, ja kyllä hävetti. Zazabellan myyjä oli onneksi ystävällinen ja ymmärtäväinen vaikka morsian koikkaroi paikalle 20min myöhässä.
Ajoissa olemisen lisäksi ei mielestäni tarvitse muuta: ei hienoa meikkiä tai meikittömyyttä, eikä varsinkaan sitä: harvempi juhlamekko näyttää juhlavalta, jos kasvoissa ei ole lainkaan meikkiä, varsinkaan jos on tottunut näkemään itsellään näyttävämmän meikin. Laita siis kasvosi juuri sellaisiksi, kuin sinusta parhaalta tuntuu: sovittelijat kyllä suojaavat tarvittaessa kasvot niin, etteivät puvut sotkeennu meikkiin. Ota sovitukseen sellaiset rintaliivit, jotka sopivat sinulle parhaiten, vaikka niissä olisikin olkaimet ja vaikka ne olisivatkin ”väärän väriset.” Itse käytin alussa sovituksissa valkoisia rintaliivejä, mutta niiden push-up ja kuppi eivät olleet kovin hyvät. Sittemmin vaihdoin normaaleihin arkiliiveihini, jotka ovat mustat, push-up-malliset mutta ei liian topatut, ja olkaimelliset: mekot näyttivät heti paremmilta päällä! Olkaimet, mustatkin, saa kyllä laskettua alas piiloon, joten en näe niistä olevan mitään haittaa. Jos laihduttaa aktiivisesti, kuten minä, on täyttä rahan hukkaamista ostaa liivit vain sovitusta varten: ikävä tosiasia(ainakin minulla…) on, että ensimmäisenä laihtuu juurikin rinnoista.

5. Älä turhaan jännitä tai stressaa sovituksia. Niissä ei ole mitään jännää. Jotkut asiakaspalvelijat ovat nihkeitä, jotkut aivan ihania. Kaiken häveliäisyyden voi heittää romukoppaan, kun liikkeessä pahimmassa tapauksessa sovittaja laittaa mekkoa jalkojesi juuressa päälle ja näkee kaikki pahimmat raskausarvet ja selluliitit. Tältä minusta siis tuntui hetkittäin. :D Välillä halusin vain juosta liikkeistä ulos. Erityiskiitos siis niille harvoille liikkeille, joissa sai vähän omaakin rauhaa. Älä ajattele tai omaksu ohjeita, että sen ja sen asian pitäisi olla kunnossa, jotta voit ylipäätään mennä sovitukseen - vaan mene, välillä vaikka ilman ajanvarausta, jos se on liikkeen nettisivujen mukaan mahdollista. Huomioi, että suosituissa liikkeissä varausajat menevät nopeasti. Helsingin liikkeissä oli aina tilaa, oli aika mikä tahansa, joten minulle tuli yllätyksenä, että muihin kaupunkeihin ei välttämättä edes saanut haluamaansa aikaa, ja näin ollen esimerkiksi Turun Sydänkäpy jäi meillä kokonaan vierailematta.

6. Ota sovitukseen seuralaisia mukaan. Mitä enemmän, sen parempi. Itselläni ei ollut suurimmassa osassa sovituksista mukana muita kuin äitini, joten kyselin mielipiteitä whatsapp-ryhmässä. Palaute auttoi, ja sai myös tajuamaan, kuinka erilaisia mielipiteitä eri ihmisillä voi olla. Ymmärsin myös, että jos hääpuvusta on pakko saada ”hyväksyntä” keltään, se ei todennäköisesti ole se oikea. Tietysti sen oikeankin kohdalla on hyvä saada palautetta, että muutkin tykkäävät, mutta kaikkein ratkaisevinta on oma mielipide, ja se, että itsellä on hääpuvussa mukava olo. Esimerkiksi J haikailee kovasti tämän puvun perään, mutta itse en olisi tuntenut oloani mukavaksi kyseinen mekko ylläni. (…tai pystynyt käymään WC:ssä!) Saati sitten, että uskon olevan huonoa onnea jos sulhanen näkee hääpuvun ennen häitä :D Tästä päästäänkin toiseen asiaan: jos sinä uskot, että hääpuvun näkeminen ennen häitä tuo huonoa onnea(tai pilaa yllätyksen), pysy lujana äläkä näytä siitä kuvaa sulhaselle - älä, vaikka kuinka esim. sulhasen isä sanoisi että ”se nyt on vaan taikauskoa.” Jos taas ehdottomasti haluat näyttää hääpuvun sulhaselle ennen häitä etkä usko siinä olevan mitään huonoa, tee se! Tee juuri niin, niin kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu, ja jätä muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Myös nämä edellä annetut neuvot voi täysin ignoorata mikäli niissä ei jokin tunnu hyvältä. :) Häämekon etsintä on sinun asiasi, ja sinun mukavuutesi pitäisi olla ratkaisevana kaikessa. <3

maanantai 8. tammikuuta 2018

Sulhasen pukeutuminen



Olemme päättäneet, että sulhaselle teetetään puku, monestakin syystä: J:n mitat ovat sellaiset(195cm ja hoikka), ettei hyvin istuvaa valmista pukua välttämättä löydy, lisäksi tavoitteena olisi saada puku, jota voi myöhemmin käyttää mahdollisesti muissa juhlatilaisuuksissa. Teettämällä saisi myöskin ehkä laajemman värivalikoiman, kuin mitä valmiissa puvuissa löytyy: näkisin mielelläni J:llä tummanruskean tai luonnonvalkoisen/vaalean puvun. Harkinnassa teettäjäksi ovat tällä hetkellä joko Suitopia/Dandypuku tai Räätälistudio BQ.

Kaasoni/siskoni sanoi, että etiketin mukaan puvun pitäisi olla musta, mutta eihän se niin mene. Nykyisin sulhasilla näkee kaikenvärisiä pukuja sinisestä burgundiin ja valkoiseen, joten en näe mitään syytä, miksi pitäisi pakolla tyytyä ainaiseen mustaan, jos sulhanen jonkun muun värin kelpuuttaa. Häidemme juhlapaikka on aika rento ja rustiikkinen, ja häämme alkavat jo aikaisin päivällä(vihkiminen 13:00) joten omasta mielestäni musta puku, saati joku frakki, ei edes sopisi juhliimme. Smokki saattaisi mennä ehkä, mutta en mielelläni haluaisi sitäkään… en vain jotenkin pidä edellä mainittujen juhlapukujen ulkonäöstä, kun taas puku on minusta hyvännäköinen. Toki senkin pitäisi olla juhlava, eikä mikä tahansa arkipuku… minulle tuon rajan hahmottaminen on aika hankalaa, kun en puvuista juuri mitään tiedä. Siksipä olen ajatellut käydä sulhasen kanssa vierailulla molemmissa räätäliliikkeissä, jotka meillä nyt on harkinnassa. Sovitellaan pukuja ja värejä, ja kysytään asiantuntijoiden mielipidettä. Aion viimeiseen asti pitää kiinni siitä, ettei tule mustaa pukua, mutta toisaalta pitäisi varmistaa että sulhanenkin tykkää valitusta muusta väristä, ja se sopii hänelle- ja sopivuus selviää vain kokeilemalla eri värisiä pukuja.

Mitä puvun muiden yksityiskohtiin tulee, niin en vielä tiedä minkävärinen liivi tai solmio kokonaisuuteen sopisi, mutta ehkä vaalea, shampanja tai vaalea kulta. Kokonaisuutta kruunaamaan täytyy hankkia myös kalvosinnapit, joita löytyy esimerkiksi Etsystä vaikka millaisia ihania, esim nämä suosikkini:


 
Kuva Etsy, PersonalizedGifts

Kuva Etsy, Saja Products

torstai 4. tammikuuta 2018

Kauneus häissä


Kuva Pexels

Varasin häämeikin- ja kampauksen jo ajat sitten, muistaakseni viime kesällä, mutta en sitten kirjoittanut täällä nähtävästi aiheesta oikein mitään, joten nyt sen teen: sekä meikki että kampaus tulevat minulle saman studion kautta. Palvelussa suuri plussa minulle oli se, että tekijät tulevat kotiin eikä tällöin tarvitse hääpäivänä ajella ympäri Helsinkiä ensin kampauksen ja meikin perässä.

Minua jännittää aika paljon, tuleeko meikistä mieluisa, vaikka varaamani tekijät ovatkin osaavia… varmaan aiemmat negatiiviset kokemukset vaikuttavat lievään epäluuloon, esimerkiksi se, kun kävin juhlameikissä eräässä paikassa, ja lopputuloksena oli täysin arkinen meikki sekä huvittavan näköiset ”pyöristetyt” kulmakarvat. Itselläni ei ole kulmissa karvoja juuri ollenkaan, joten joudun ne piirtämään, ja vaikka en aina siinä niin hirveän hyvin onnistu niin tähänastisten kokemusten perusteella pakko sanoa että päihitän ammattilaiset silti ihan 10-0! :D Kulmakarva-kriittisyyteni takia aionkin ennen häitä käydä laittamassa pigmentoidut/tatuoidut kulmat. Ensin harkitsin microbladingia, mutta menetelmässä on liikaa riskejä, jotta siihen uskaltautuisin.

En ole ihan täysin varma, millaista meikkiä sitten oikein haluan. Alussa pidin ehdottomana ainakin kullanväristä luomiväriä, mutta nyt en oikein enää ole samaa mieltä…jokin luonnollisempi ja ruskeampi sävy voisi sopia paremmin. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: mustat rajaukset pitää olla! Juhlameikkiä ei minulle ole ilman niitä. Silmämeikin pitäisi muutenkin olla juhlaan sopiva, ja minulle se tarkoittaa tummaa tai ainakin näyttävää värimaailmaa.

Monet tekevät meikkinsä häihin itse, mutta minä en siihen uskalla lähteä. En osaa tehdä niin tasaista meikkipohjaa kuin haluaisin, ja meikin onnistumisesta stressaaminen olisi vain liikaa. Yleensä meikki vieläpä epäonnistuu sitä todennäköisemmin, mitä enemmän yritän, joten häiden tuoma ekstrapaine tuottaisi varmasti aika huonon lopputuloksen. En muutenkaan ole meikkaamisessa mikään taituri, ja uskon että osaava ammattilainen pystyy tekemään minulle varsinkin valokuvissa paremmalta näyttävän meikin.

Hääkynnet aion myös varmaankin käydä laittamassa ammattilaisella, siis kiva manikyyri + lakka ihan omiin luonnollisiin kynsiini. (tekokynnet ja liian pitkät kynnet ovat ehdoton ei!) Arkena en yleensä ikinä lakkaa kynsiä, koska en jaksa enkä ehdi odotella kynsilakkojen kuivumista, saati poistella kuluneita lakkoja. Muutenkaan en ehkä koe lakattuja kynsiä niin omaksi jutukseni, vaan vähän ”epäluonnollisiksi” muuten aika ”luonnolliseen” tyyliini. Kynsiä huomioin kyllä leikkaamalla ja viilaamalla ne muotoon. Joskus harvoin innostun ja laitan kynsiin kullan, kuparin tai lilan sävyjä.

Ehkä tällainen sopisi häämeikkiin- ja kynsiin:


Kuvat Pinterest

Sulhanen J ei halua mennä kampaajalle, ja enkä minäkään näe sitä hänelle tarpeellisena, kun osaa itse laittaa omat hiuksensa kampaajaakin paremmin. Minä taas en laita hiuksia juurikaan ikinä, koska en osaa. Enkä kyllä ehdikään. (Arkisin en jaksa käyttää aikaa edes meikkaamiseen, vaan teen meikin yleensä 3-4 minuutissa. Siihen kuuluvat kulmat, ripsiväri, meikkivoide, peitevoide + puuteri. Juhlameikkiin voi mennä yli 30-minuuttiakin.)
Kampaajan palvelun hyödyntäminen on siis minulle itsestäänselvyys, maksoi mitä maksoi. En kyllä tajua hiuksista tai kampauksista tuon taivaallista, enkä vielä tiedä yhtään millainen hiustyyli häihini sopisi. Vain siitä olen varma, että haluan pitää hiukset auki, ja haluan hiuksiin laineita tai rentoa kiharaa. Tahtoisin saada niin "isot" hiukset kuin mahdollista, ja tämän saavuttamiseksi harkitsen jopa clip-on hiustenpidennyksiä, vaikka ideana en niistä yhtään pidä...kuten en myöskään tekoripsistä, mutta silti olen menossa myös ripsien pidennykseen. :D


Ehkä jotakin tämän tyylistä hääkampaukseen:


Kuvat Pinterest

Oletteko te muut jo päättäneet millaiset meikit, hiukset ja kynnet teille hääpäivänä tulee?

Mennään naimisiin häämessut & blogimiitti

Lähdin eilen lauantaina Mennään naimisiin-häämessuille noin kuuden tunnin yö-unilla ja energia-juoman voimilla. Nämä olivat nyt kolmannet M...