maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kutsu-workshop


Kutsumme saapuivat vihdoin viime viikolla! Pelkästään tämä aiheutti minussa suurta riemua ja helpottuneisuutta, sillä kutsujen tilaaminen ja valmistelu ovat olleet yhtä tuskien taivalta, koska ilmeisesti mikään ei voi sujua helposti allekirjoittaneen hääsuunnittelussa!

Ensinnäkin mieleistä kutsua ei meinannut löytyä mitenkään. Tuttavani suunnitteli jo kutsut, mutta niiden printtaaminen olisi tullut sen verran kalliiksi, että käänsin huomion takaisin valmiisiin kutsuihin. Mintedille oli onneksi tullut uusi kutsumalli, jonka koin oman näköiseksi ja kauniiksi, vaikka alunperin olin ajatellut vähemmän modernia kutsua. Monen (lähinnä kirjoitusvirheistä) johtuvan muutosehdotuksen jälkeen kortit menivät painoon ja saapuivat vihdoin meille Suomeen. Olen kyllä nyttemmin niihin todella tyytyväinen, enkä näe, että olisimme saaneet parempia kutsuja edes teettämällä. Voin siis todellakin suositella Mintediä!


Kultafolioitu kutsukortti. Kuva: Minted

 J sanoi, että ”tilataan vaan se pienempi kutsumäärä, kyllä se riittää.” No, eiväthän ne tietenkään riittäneet. En tosin ymmärrä, miten se on mahdollista vaikka muutama vähemmän tilattiinkin (laskimme mm. että meidän vanhemmat ja me itse sekä siskoni emme tarvitse kutsua) ...vieraslistaan on selvästi hypännyt useampi nimi lisää. Etiketin mukaan jokaiselle täysi-ikäisille perheenjäsenelle tulisi lähettää oma kutsu, ja se oli ensimmäisenä uhrauslistalla. Ihmiseksi, joka yrittää olla ”hippi”, olen kauhean tietoinen etiketistä varsinkin kutsu- ja juhla-asioissa, joten tämä vähän ärsyttää minua. 
Säätämisen jälkeenkin kutsuja jäi silti puuttumaan neljä, tai yhteensä kuusi jos meidän vanhempammekin lasketaan mukaan. Päätimme sitten, että tilataan kutsuja pari kappaletta lisää, ja kaverini joille kutsu tulee myöhemmin, ovat asiasta tietoisia ja ymmärtäväisiä. Kutsujen lisäksi vieraille on tiedossa häänetti-sivut ja facebook-tapahtuma.

Viime viikolla metsästimme korteille kuoret, joiden koko paljastui haastavaksi löytää. Papershoppilla oli kuitenkin sopivat. Halusin osoiteprinttaukset suoraan kirjekuoriin, ja värväsin äitini tekemään niitä. Hänen printterillään kuorille tulostus ei jostain syystä kuitenkaan onnistunut muutama kappaletta enempää, joten sulhanen pääsi työstämään asiaa meidän printterillämme, ja saimme kuoret onnistumaan. Olin taas kerran onnellinen, että minulla on nörtti- ja tekniikkanero kumppani. <3

Sunnuntaina teimme ystäväni S:n kanssa kuoriin sinettejä kolme tuntia. Saimme valmiiksi 35-kutsua, ja siihen pitikin lopettaa, koska sinettivaha loppui! Olin tilannut kaksi viikkoa sitten lisää sinettivahaa, koska arvasin etteivät nämä riitä, mutta odottelen kyseistä pakettia edelleen. Mikäli vahat eivät saavu keskiviikkoon mennessä, lähetän valmiit kutsut matkaan silloin, ja sinetittömät kutsut jäävät odottelemaan. Ei mennyt siis tämäkään ihan niin kuin piti, mutta ei se mitään. Olen tosi tyytyväinen eilen tekemiimme sinetteihin, jotka toteutettiin Back to Zeron -sinetillä. 

Valmiit sinetit, värinä kuparikulta.

Sinettien teko itsessään on todella helppoa, mutta oikean vahamäärän arvioiminen oli vähän haastavaa… määrän sai kohdalleen lähinnä monen sinetin teon jälkeen. Kun sinetti tehdään suoraan kuoreen, on luonnollisesti pieleen menemisen riski olemassa, mutta lopputuloksen onnistuessa on riski ottamisen arvoinen. (yhden voipaperin päälle tehdyn sinetin liimasin testiksi kuoreen, mutta se ei ehkä ole ihan yhtä kiva kuin tämä aidosti kuoren päälle sulatettu.)

Toinen haaste aiheutui siitä, että BtZ:n sinettimalli piti asettaa juuri oikealla tavalla… sinetin kahvassa oleva logo tuli siis olla vinossa sinetin tekijää kohden. Laitoimme sinettiin tussilla merkit, joiden piti olla suorassa, jotta sinetti tuli oikein, ja kirjoitimme merkkien oheen myös ”a” eli alaspäin ja ”y” eli ylöspäin. Yhden kerran sinetti meni epähuomiossa ylösalaisin ja kerran hieman vinoon, mutta muuten ne onnistuivat ainakin minun silmääni varsin hyvin ja oikein kohdistettuina.


Todella selkeät merkinnöt..


Sinetin tekoon vahalla on kaksi menetelmää: joko sulattaa vahaa kynttilästä suoraan paperilla, tai sulattaa vahan paloja pienessä, tähän tarkoitukseen soveltuvassa, lusikassa kynttilän yläpuolella. Käytimme jälkimmäistä tapaa. Vahan leikkaaminen oli todella tuskallista, ja sainkin mukavat painaumat käteeni… onneksi sittemmin tilaamani vahat ovat ”helmi” muodossa, eli valmiita paloja, joita ei tarvitse leikellä. 


Allekirjoittanut sinettiä tekemässä, kuva S.

Sinettien tekeminen S:n kanssa musiikkia kuunnellessa oli tosi mukavaa puuhaa, niin mukavaa että kaavailen tekeväni sinetit myös kiitos-kortteihin häiden jälkeen. Sillä kertaa tosin tilaan sinetin toiselta firmalta, todennäköisesti Stampitudelta, ja valitsen sinetin jota voin käyttää vastaisuudessakin melkein missä tahansa kirjeissä/korteissa.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Floristitapaaminen ja lehtipalkinto


Keskiviikkona matkustin Tampereelle tapaamaan Helmivillakon floristia Erikaa. Kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, pidän todella paljon Erikan tyylistä, ja ainut syy miksen heti uskaltanut Helmivillakkoa valita oli Helsinki -Tampere välimatka, mutta sittemmin luin, että kyllä monien helsinkiläisten tilaamat kukat olivat hyvin säilyneet tuon pituisen kuljetuksen. 

Helmivillakon liikkeessä

Suunnittelupalaveri Helmivillako-kukkakaupassa oli todella onnistunut: Erika tajusi heti mitä ja millaista tyyliä haluan, hänellä oli hyviä ideoita ja hän kuunteli myös minun toivomukseni. Kukkien suuret linjat ovat nyt selkeät, mutta vielä pitäisi harkita millaiset pöytäkukat meille tulevat… tapaamisessa puhuimme asetelmista, mutta tykkäisin silti ehkä köynnöksistä enemmän, tai sitten ihan maljakollisista vähän korkeammalle nousevista asetelmista. Köynnöksissä on säilymisongelmaa, joten ne pitäisi toimittaa vasta hääpäivänä…joten näitä jäämme miettimään. Sekin pitäisi tarkistaa, pääseekö juhlapaikkaa ylipäätään perjantaina koristelemaan. (toivottavasti, muuten kuolen stressiin..) Ja sitten mietin, tuleeko minulle nyt kukkaseppele päähän vai… te, jotka olette nähneet pukuni, sopiiko seppele mielestänne sen kanssa?


Ihania mehiruusukkeita, joita meidän häidemme kukkiinkin tulee.

Eilen sain kivan yllätyksen: olen osallistunut viime aikoina paljon erityisesti hääaiheisiin arvontoihin, joista en ikinä voita mitään, enkä voittanut nytkään, mutta kaasoni voitti! Ja arvaatte varmaankin kenelle se palkinto sitten tuli :D Kyseessä oli Häät ja Juhlat-lehden juhlanumeron arvonta. Nyt olen paksuakin paksumman lehden ja mukana tulleen kampasetin onnellinen omistaja.

Kannessakin on something gold :)

Suosikkijuttujani lehdessä olivat muun muassa: Viihdykettä vieraille, Lisää koristeita, Kuka tekee mitäkin häissä ja Hääpäivän aikataulutus.
Pidin myös siitä, että miesten tyylistä ja pukeutumisesta oli lehdessä aika paljon asiaa ja kuvia mukana. 

Meillä sulhanen valitsi puvun teettämisen: kävimme sovittamassa tummansinistä pukua jo kerran Dandy Puvussa(puvun tilaus Suitopian kautta) mutta jouduimme sen vielä liikkeeseen jättämään korjattavaksi: J oli nimittäin laihtunut vyötäröltä pari senttiä! …edelleen vähän ihmettelen, miten se on mahdollista ruokavaliolla, joka koostuu enimmäkseen kiinalaisesta ruuasta, kebabista, sipseistä ja nyt uusimpana suklaamuffineista. Ei, yhtään en ole katkera, kun itse tarkkaa ruokavaliota noudattaneena ja joka päivä treenanneena paino ei vaan pudonnut. :D Motivaatio syödä oikein katosikin pidemmäksi aikaa kun tuloksia ei vaan tullut, mutta nyt olen aloittanut taas, ja tällä kertaa homma tuntuu toimivan: kilo tippui jo neljässä päivässä. Olin pienentänyt kalorimääriä entisestään ja saanut aineenvaihduntaa toimivammaksi- näistä myöhemmin päivitystä!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

I want candy


Nyt olen tilannut hääkutsut sekä tehnyt urakalla pieniä mutta tärkeitä hankintoja häitä varten! Tilasin Juhlahumua-verkkokaupasta vieraskirjan ja Just married- viirin (mahdollisesti hääautoon, ehkä juhlapaikan koristeeksi, en ole vielä päättänyt). Lisäksi vuokrasin kupariset pöytänumerot, mutta nyttemmin mietin että vuokraus taisi olla liian ajoissa kun enhän minä niitä nyt vielä tarvitse. :D En ole siis kunnolla vielä selvittänyt miten vuokrausprosessi menee.

Eilen tein todella hyvät löydöt Prismasta: ostin kaikki neljä eri mallista House of Carmel lasipurkkia karkkibuffettia varten. Yhteensä neljä purkkia maksoivat 22 euroa, mikä on todella hyvä diili noin isokoisista ja ainakin minun silmääni hienoista purnukoista. Vertailun vuoksi Stockalla toki hieman isompi yksi samaa tyyliä edustava lasipurkki maksaa 20e/kappale.
Haluaisin buffettia varten vielä 1-2 purkkia, en ole ihan varma millaisia, mutta ainakin jotain matalampaa pitäisi saada, jotta kokonaisuus tulee tasapainoisemmaksi. 


Kuva: Catchmyparty.com

Itse makeiset olen ajatellut hankkia ainakin Urjalan Makeistukusta sitten lähempänä juhlaa, kun tietää kuinka paljon vieraita meille tulee. Makeisia haluaisin ainakin kuutta eri lajia… enemmän olisi tietysti parempi, mutta monen eri sortin tilaaminen tulee aina kalliimmaksi. Yhtenä ongelmana minulla on, että haluaisin myös karkkien värien sopivan meidän juhlan väreihin, mutta toisaalta tahtoisin buffettiin mukaan myös niitä ihan perinteisiä riemunkirjavia irtiksiä, koska niitä itsekin syön ja luulisin että lapset tykkäävät. Täytyy miettiä, millaiseen ratkaisuun päädyn. Hienon karkkibuffetin rakentaminen ja sommittelu tuntuu vähän haasteellisemmalta hommalta, johon avuksi värvään kaasojen lisäksi varmaan yhden ystäväni, jolta löytyy taitavaa sommittelukykyä ja visuaalista silmää- kaikkea sitä, mikä minulta puuttuu! Visioni ovat kyllä ihan hyviä omasta mielestäni, mutta toteutus ei aina (lue: ikinä) ole ihan sitä, mitä päässäni näin.
Toisaalta tässä olisi aikaa harjoitella sommittelua ja miettiä erinäisiä ideoita buffettiin. Yksi kysymys on, millaisen taustan karkkibuffetin taakse rakentaisi…jonkinlainen tausta siis on pakko tulla, koska se on jo yli puolet buffetin ilmeestä. Ainakin kaikissa ihanissa Pinterestin kuvissa tuntuisi karkkibuffettia täydentävän hieno tausta ja pöytäliina. Edellisistä juhlista olisi jäljellä joitakin juttuja, joita voisi tässä tarkoituksessa hyödyntää. 


Taustaa myöten täydellinen karkkibuffet. Kuva: Weddingforward.com

Pakko myöntää, että karkkibuffet alkaa olemaan jo vähän menneen talven lumia, vaikka siitä innoissani olenkin. Olisin kaikista eniten halunnut tällä hetkellä suositun jäätelöbuffetin, mutta sen järjestäminen tuntui liian hankalalta. Karkit taas voi valmiiksi laittaa purnukoihin, eikä tarvitse paljon miettiä miten tarjoilu tulee toimimaan. (..ottimet pitäisi kyllä vielä hankkia.) 

Tuleeko teille karkki, jäätelö, donitsi- tai suolaiset snacksit buffettia?

Hyvästit hääblogille

En ole vielä kirjoittanut varsinaista hääblogin ”päätöskirjoitusta” joten tässä tulee sellainen. Tämän merkinnän jälkeen blogi hiljennee ja ...