maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kutsu-workshop


Kutsumme saapuivat vihdoin viime viikolla! Pelkästään tämä aiheutti minussa suurta riemua ja helpottuneisuutta, sillä kutsujen tilaaminen ja valmistelu ovat olleet yhtä tuskien taivalta, koska ilmeisesti mikään ei voi sujua helposti allekirjoittaneen hääsuunnittelussa!

Ensinnäkin mieleistä kutsua ei meinannut löytyä mitenkään. Tuttavani suunnitteli jo kutsut, mutta niiden printtaaminen olisi tullut sen verran kalliiksi, että käänsin huomion takaisin valmiisiin kutsuihin. Mintedille oli onneksi tullut uusi kutsumalli, jonka koin oman näköiseksi ja kauniiksi, vaikka alunperin olin ajatellut vähemmän modernia kutsua. Monen (lähinnä kirjoitusvirheistä) johtuvan muutosehdotuksen jälkeen kortit menivät painoon ja saapuivat vihdoin meille Suomeen. Olen kyllä nyttemmin niihin todella tyytyväinen, enkä näe, että olisimme saaneet parempia kutsuja edes teettämällä. Voin siis todellakin suositella Mintediä!


Kultafolioitu kutsukortti. Kuva: Minted

 J sanoi, että ”tilataan vaan se pienempi kutsumäärä, kyllä se riittää.” No, eiväthän ne tietenkään riittäneet. En tosin ymmärrä, miten se on mahdollista vaikka muutama vähemmän tilattiinkin (laskimme mm. että meidän vanhemmat ja me itse sekä siskoni emme tarvitse kutsua) ...vieraslistaan on selvästi hypännyt useampi nimi lisää. Etiketin mukaan jokaiselle täysi-ikäisille perheenjäsenelle tulisi lähettää oma kutsu, ja se oli ensimmäisenä uhrauslistalla. Ihmiseksi, joka yrittää olla ”hippi”, olen kauhean tietoinen etiketistä varsinkin kutsu- ja juhla-asioissa, joten tämä vähän ärsyttää minua. 
Säätämisen jälkeenkin kutsuja jäi silti puuttumaan neljä, tai yhteensä kuusi jos meidän vanhempammekin lasketaan mukaan. Päätimme sitten, että tilataan kutsuja pari kappaletta lisää, ja kaverini joille kutsu tulee myöhemmin, ovat asiasta tietoisia ja ymmärtäväisiä. Kutsujen lisäksi vieraille on tiedossa häänetti-sivut ja facebook-tapahtuma.

Viime viikolla metsästimme korteille kuoret, joiden koko paljastui haastavaksi löytää. Papershoppilla oli kuitenkin sopivat. Halusin osoiteprinttaukset suoraan kirjekuoriin, ja värväsin äitini tekemään niitä. Hänen printterillään kuorille tulostus ei jostain syystä kuitenkaan onnistunut muutama kappaletta enempää, joten sulhanen pääsi työstämään asiaa meidän printterillämme, ja saimme kuoret onnistumaan. Olin taas kerran onnellinen, että minulla on nörtti- ja tekniikkanero kumppani. <3

Sunnuntaina teimme ystäväni S:n kanssa kuoriin sinettejä kolme tuntia. Saimme valmiiksi 35-kutsua, ja siihen pitikin lopettaa, koska sinettivaha loppui! Olin tilannut kaksi viikkoa sitten lisää sinettivahaa, koska arvasin etteivät nämä riitä, mutta odottelen kyseistä pakettia edelleen. Mikäli vahat eivät saavu keskiviikkoon mennessä, lähetän valmiit kutsut matkaan silloin, ja sinetittömät kutsut jäävät odottelemaan. Ei mennyt siis tämäkään ihan niin kuin piti, mutta ei se mitään. Olen tosi tyytyväinen eilen tekemiimme sinetteihin, jotka toteutettiin Back to Zeron -sinetillä. 

Valmiit sinetit, värinä kuparikulta.

Sinettien teko itsessään on todella helppoa, mutta oikean vahamäärän arvioiminen oli vähän haastavaa… määrän sai kohdalleen lähinnä monen sinetin teon jälkeen. Kun sinetti tehdään suoraan kuoreen, on luonnollisesti pieleen menemisen riski olemassa, mutta lopputuloksen onnistuessa on riski ottamisen arvoinen. (yhden voipaperin päälle tehdyn sinetin liimasin testiksi kuoreen, mutta se ei ehkä ole ihan yhtä kiva kuin tämä aidosti kuoren päälle sulatettu.)

Toinen haaste aiheutui siitä, että BtZ:n sinettimalli piti asettaa juuri oikealla tavalla… sinetin kahvassa oleva logo tuli siis olla vinossa sinetin tekijää kohden. Laitoimme sinettiin tussilla merkit, joiden piti olla suorassa, jotta sinetti tuli oikein, ja kirjoitimme merkkien oheen myös ”a” eli alaspäin ja ”y” eli ylöspäin. Yhden kerran sinetti meni epähuomiossa ylösalaisin ja kerran hieman vinoon, mutta muuten ne onnistuivat ainakin minun silmääni varsin hyvin ja oikein kohdistettuina.


Todella selkeät merkinnöt..


Sinetin tekoon vahalla on kaksi menetelmää: joko sulattaa vahaa kynttilästä suoraan paperilla, tai sulattaa vahan paloja pienessä, tähän tarkoitukseen soveltuvassa, lusikassa kynttilän yläpuolella. Käytimme jälkimmäistä tapaa. Vahan leikkaaminen oli todella tuskallista, ja sainkin mukavat painaumat käteeni… onneksi sittemmin tilaamani vahat ovat ”helmi” muodossa, eli valmiita paloja, joita ei tarvitse leikellä. 


Allekirjoittanut sinettiä tekemässä, kuva S.

Sinettien tekeminen S:n kanssa musiikkia kuunnellessa oli tosi mukavaa puuhaa, niin mukavaa että kaavailen tekeväni sinetit myös kiitos-kortteihin häiden jälkeen. Sillä kertaa tosin tilaan sinetin toiselta firmalta, todennäköisesti Stampitudelta, ja valitsen sinetin jota voin käyttää vastaisuudessakin melkein missä tahansa kirjeissä/korteissa.

4 kommenttia:

  1. Teidän kutsut ovat kyllä todella kauniit! :) Ihmettelen vain tuota, miten tuttavasi suunnittelemien kutsujen painaminen olisi tullut niin kalliiksi? Me painoimme omat kutsumme, ja hinnaksi tulee kaikkinensa n. 25€. Lopullista laskua en ole vielä nähnyt, mutta kappalehinta oli 40-50 senttiä paperista riippuen. En katsonut tarpeelliseksi kysellä, mihin tuossa haarukassa valitsemamme paperi asettui. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Kutsujen painaminen per kappale ei ollutkaan kallista(tosin kalliimpi hinta kuin tuo teidän esim) mutta siihen päälle tuleva foliopainatuslisä pelkästään olisi maksanut enemmän kuin nyt tilatut kutsut, joissa oli foliota. En millään halunnut luopua tuosta foliosta, kun olin siitä niin kauan haaveillut...

      Poista
  2. Tosi kauniit kutsut! Ja ihanat noi sinetit - varmasti koko vaivan arvoiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Sinetit kyllä oli vaivan arvoiset, vierailta on tullut kehuja ja itsellekin tuo oli mukavaa puuhastelua yhdessä hyvän ystävän kanssa. Ei muuten askarrella kai oikein mitään häihin, niin tällä tavalla sai vähän askarteluhimoa tyydytettyä :D Tykkään siis askartelusta paljon, mutta olen vähän arka omien taitojen suhteen.

      Poista

Häämatka osa 2

Hyvän Tokio-alun jälkeen minulla oli kiire ehtiä käymään päiväreissulla Kiotossa, joten lähdimme sinne. Olimme etukäteen ostaneet Japan ra...