lauantai 30. joulukuuta 2017

I said yes to The Dress, but...


Kävimme tällä viikolla Helsingistä Turun Fiancéessa asti, ja minäpä ostin sieltä mekon. Olikohan tämä nyt kymmenes vai yhdestoista liike, jossa kävin? Ja ehdottomasti parhainta ja ystävällisintä palvelua sain Fiancéessa. Olinkin ennen käyntiä kuullut paikasta paljon kehuja, eivätkä ne yleensä turhasta tule. :) Mekkojen valikoima oli hiukan pienempi kuin olin odottanut, mutta ei sitä näköjään tarvitse löytää kuin muutama sovitettava ja yksi todella hyvä. Valitsemani häämekko on ballgown-mallinen Morileen-luomus.
 

Teaser mekosta

Morileella on kyllä kauniita mekkoja, mutta en olisi itse uskonut päätyväni tämän brandin mekkoon. Katsoin netistä ostamani mekon kuvaa, ja mallin päällä kuvassa se ei kyllä näytä yhtään miltään, ei varsinkaan sellaiselta jonka itse heti valitsisin. Luonnossa se kuitenkin oli todella kaunis kolmine eri pitseineen ja pitkine laahuksineen- vaikka ajattelin, että laahusta hääpukuuni ei ainakaan tule, ettei liikkuminen juhlapaikan maastossa valokuvattavana olisi liian vaikeaa. Tämän kuitenkin valitsin, ja se olikin tähänastisista mielestäni ylivoimaisesti paras. Varsinkin malli on täydellinen ”välimuoto.” Sovittamani mekon väri oli valkoinen(ivory), mutta tilasin mekon ivory + shampanjasävyisenä… en siis vielä nähnyt, minkä värinen mekko oikeastaan on, mutta yhden kuvan perusteella väritys on lämpimämpi mikä sopii minulle hyvin.

Löysin siis pitkällisen etsinnän jälkeen mekon, jossa oli hintakin kohdallaan. Mutta…sitten kotiin päästyäni jonkin ajan jälkeen tuli epävarmuus. Miettimisaikaa olisi kyllä ollut yön ylikin, mutta tein päätöksen jo, ja nyt sitten en tiennyt oliko se sittenkään oikea. Mietin että olisi pitänyt teettää mekko, että olisin saanut juuri sellaisen, kuin haluan, eniten itseni näköisen…valitsemassani mekossa arveluttaa varsinkin sen väri(tai se, etten oikeastaan tiedä väriä) ja se, ettei siinä ole olkaimia.(ja olin suunnitellut että olkaimet on pakko olla.) Ja sitten pohdin, että olisi pitänyt käydä vielä Lahdenkin morsiuspukuliikkeissä jos sieltä olisi löytynyt vielä parempi mekko. Tällaisia pyörittelin mielessäni ja olin järkyttävän ahdistunut koko ajan. Nyt ahdistus on jo vähentynyt, mutta asia vaivaa vielä välillä edelleen ja tulee jopa uniinkin. Kaverin mukaan olen tässä asiassa vain hyvin linjassa itseni kanssa, koska olen jahkaillut muidenkin asioiden kanssa. Mutta toisaalta muissa asioissa olen kuitenkin päätöksen jälkeen on ollut edes 89% varma, että oikea tuli, ja nyt en sitä ole. Jään pohtimaan, mitä mielenrauhan hyväksi voisi tehdä, jos mitään. Silti se tosiasia, että nyt valitsemani mekko on ainakin omasta mielestäni upea, auttaa.  Tämä mekko oli myös tähän mennessä ainoa, joka sai minut kyyneliin ihastuksesta, joten ei se ihan väärä varmaan voi olla. (tai sitten olin vain unettomuudesta väsynyt ja tunteellinen :D)


Teaser mekosta

Nyt voisi alkaa hääkenkien metsästys, joka ei ole tähän mennessä tuottanut tulosta. Minulla on jo yhtenä mahdollisuutena hankittu H&M:n kultaiset, paksukorkoiset kengät, mutta mieleni tekisi vähän juhlavampia kenkiä…mistä te olette etsineet tai/ja löytäneet hääkengät?  

torstai 28. joulukuuta 2017

Vuoden hääblogiäänestys & ajatuksia blogaamisesta


Ilokseni olen päässyt mukaan Vuoden Hääblogi 2018 äänestykseen! Jos siis olet pitänyt blogistani, käythän äänestämässä täällä. <3 Älä myöskään unohda ihania Love me do -messuja, niitä häämessuista inspiroivimpia, jotka ovat taas luvassa 20-21.1.2018 Kaapelitehtaalla.
 

Monien todella hyvien blogien kanssa samassa kategoriassa ehdolla oleminen herätteli ajatuksia blogin kirjoittamisesta yleisesti: miksi kirjoitan?
Blogin pitäminen ei ole minulle mikään itsestäänselvyys eikä maailman helpoin asia, sillä kärsin vaikeasta lukihäiriöstä. Kielioppisääntöjä en ole varsinaisesti koskaan oppinut, ja usein tekstin selvyyskin on vähän niin ja näin: jälkeenpäin korjailen monia mokia ja yritän muokkailla lauseita paremmiksi. Mitä enemmän kirjoitan, sitä helpommaksi tekstin aikaansaaminen käy, mutta samalla myös kielen rakenne kärsii kun on kiire saada omat ajatukset ilmoille, ennen kuin ne unohtuvat. Selvyyteen voisi ehkä auttaa se, ettei kirjoittelisi tekstejä unettomina aamuöinä, mutta kun inspiraatio iskee, hetkeen on tartuttava!


Vaikka blogini seuraaminen on varmasti lukijoiden näkökulmasta välillä tuskien taival, toivon että lopussa kiitos seisoo. :) Kirjoitan blogiani ennen kaikkea, koska haluan selkeyttää ajatuksiani ja ideoitani kirjoittamalla niistä, sekä jakaa löytämiäni inspiroivia, hyviä juttuja. Minulle on hyvin tyypillistä innostua joistakin asioista todella paljon, jolloin en vain voi olla hehkuttamatta niitä! Häistä puolestaan olen haaveillut aktiivisesti jo yksitoista vuotta, ja välillä tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen ihanaan.. aloitin blogin vuonna 2016, ja aika on mennyt todella hurjalla vauhdilla. Välillä pelottaa, etten ehdi fiilistelemään suunnittelun lomassa juuri ollenkaan. Blogin kirjoittaminen ja ideoiden mutustelu toivottavasti osaltaan auttaa päätösten tekemisessä ja aikataulussa pysymisessä. Silti, aktiivisen suunnittelun ja ideoiden etsimisen ohessa olisi kivaa välillä pysähtyä vain nauttimaan siitä että me mennään vihdoinkin naimisiin. Ehkä tuo aika vielä tulee, kun isoimmat tehtävälistan asiat saa pois alta.

En intoile pelkästään omista häistäni, vaan aihe yleisesti on aina kiinnostanut minua: saatan pohtia, millainen häämekko ystävälleni sopisi(myös sellaiselle ystävälle, jolla ei ole kihlatusta vielä tietoakaan… en voi sille mitään!) tai minkälainen teema hänen häissään voisi olla. Hääblogien- ja ohjelmien seuraaminen on näin ollen minulle melkeinpä harrastus, jota rakastan, ja epäilen etten omien häiden jälkeenkään pysty täysin häähaaveilusta irrottautumaan. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsen olemaan mukana kavereiden häiden suunnittelussa, tai uusin itse häävalat intiimissä seremoniassa.

Hääblogaamisen yksi ihanimmista asioista on ollut yhteisöllisyys: jotenkin tulee tunne, että ”ollaan samassa veneessä,” ja kannustetaan sekä autetaan toinen toisiamme. (…tai no, ainakin minä tarvitsen niissä päätösten tekemisissä paljonkin apua!) Kiitos tästä kaikille ihanille kanssablogaajille! <3

torstai 21. joulukuuta 2017

Ihanat kamalat hääohjelmat


Ajattelin että on pakko kirjoittaa vähän tämänhetkisestä harrastuksestani, jonka nimi on hääohjelmien katsominen. Näitä tosi-tv-sarjoja seuratessa pääsee kokemaan niin myötäilon kuin myötähäpeän(ja erityisesti sen..) hetkiä. Parhaimmillaan sarjoista saa inspiraatiota, ideoita ja motivaatiota. Pahimmillaan jaksot stressaavat ja ärsyttävät. Eläydyn ehkä vähän liikaa, enkä yksinkertaisesti kestä sitä että häissä menevät asiat pieleen, morsiamella on ruma mekko tai koristelun ja juhlien tyyliksi voisi nimetä ”bad taste.”
HUOM: Seuraava teksti sisältää muutamia ”spoilereita” sarjoista.
Kuntoillessani crosstrainerilla suosikkikatsottavaani on Tahdon Morsiuspuvun! Siis se aito ja alkuperäinen Say Yes To The Dress jossa on ihana Randy, joka aina löytää huippuja mekkoja. <3


Randy Fenoli Kuva: ArticleBio

Ensimmäiset TM-jaksot näin vuosia sitten, ja mieltäni edelleen kalvaa se yksi morsian, joka ei uskaltanut valita todella kaunista blush-pukua koska se oli blush. Puku olisi sopinut täydellisesti hänen punaisiin hiuksiinsa ja pisamaiseen ihoonsa, mutta ei, piti valita se ihan tylsä valkoinen. Tällaisia asioita edelleen pyörittelen mielessäni, kun ajattelen Tahdon Morsiuspuvun-sarjaa. Onneksi yleensä tässä ohjelmassa morsianten pukuvalinnat menevät ihan nappiin: he valitsevat itselleen niin täydellisesti sopivan mekon, ettei mikään muu voisi olla oikea. Hintaa näillä Kleinfeildin myymälän luomuksilla onkin sitten tuplasti Suomen liikkeiden mekkoihin verrattuna. Ehkä sen takia minulla on ollutkin vaikeuksia löytää hääpuku, kun odotan saavani alle 2000:la Kleinfeld-laatua? :D ...no, se on pieni tragedia verrattuna siihen miten paljon viihdykettä sarja on arkeeni tuonut.

Olen katsellut myös Britannia Tahdon Morsiuspuvun-sarjaa, mutta se ei ole lainkaan yhtä hyvä ja koukuttava kuin aito ja alkuperäinen. Kauniita pukuja tosin sielläkin näkee. Sisarsarja Tahdon Morsiuspuvun! Kaasot on aika tylsä, ja sen skippaan aina suosiolla. Myös kilpailuohjelma Neljän Häät on enimmäkseen vähän pitkästyttävä ja toistaa kumman paljon samaa kaavaa. Aika näkyy myös ikävästi sarjan häiden tyyleissä: kaikki on melko vanhahtavaa, ja näin ollen ohjelma ei kauheasti inspiroi. Mutta, siitä huolimatta, NH:ta katson kyllä joskus, jos mitään muutakaan ei tule. 


Neljän häät. Kuva: Upproxx

Kaavamaisuutta löytyy myös sarjasta, jossa sitä ei odottaisi olevan, nimittäin Häät sulhasen tapaan (Don’t tell The Bride. UK). Yksi toistuva juttu sarjassa on, että sulhanen ja bestman keskittyvät ryyppäämiseen häiden järjestämisen sijaan. Narratiivissa toistuvat myös se, kuinka sulhasella ei ole hajuakaan siitä, mitä morsian haluaisi, tai edes siitä mitä hän tai hänen lähimmät omaisensa esimerkiksi pelkäävät tai eivät ikinä pystyisi tekemään.(esim: laskuvarjohyppy, korkeat paikat, juhlat maan alla.) Katsoessa välillä suorastaan turhauttaa, ja tulee ääneenkin kysyttyä että ”miksi ihmeessä meette naimisiin kun ette tunne toisianne yhtään?!”
Mutta onneksi välillä sulhaset tuntevat. Tai sitten tietävät kyllä mitä morsian haluaisi, mutta ohittavat sen ja tekevät vain mitä itse haluavat: ja onnistuvat silti järjestämään todella hyvät ja hienot häät. 


HST sulhaset pelleilevät, mutta hyvältähän mekot näyttää. Kuva: Wsbuzz.com

Katsoin Netflixiltä juuri loppuun sarjan Cheapest Weddings. Sarjassa näytetään australialaisia pienen budjetin häitä. Myönnän että aloitin katsomaan tätä sarjaa, koska tykkään aina välillä katsoa ”roskaviihdettä” joka järkyttää minua. Tämä järkytti välillä vähän liikaakin. Ahdistuin joistain jaksoissa tapahtuvista ja näkyvistä asioista niinkin paljon että tiuskin miehelle. :D Kuten edellä todettu, myötäelän aika voimakkaasti, enkä hirveästi tykkää katsoa kun toisilla menee häissä asiat pieleen. Yhden parin puolesta olin jo surullinenkin, kun kukaan ei auttanut heitä hääjärjestelyissä, eikä esimerkiksi juhlapaikan koristelussa ja itse juhlassa vieraat olivat jäisiä ja vaikuttivat siltä etteivät olisi halunneet olla paikan päällä ensinnäkään. Bestman jättäytyi tehtävästään jo aiemmin ja morsiamen äiti ei päässyt häihin. Kaiken tämän kamaluuden keskellä hääpari kuitenkin pelasi hyvin yhteen tiiminä, ja kaiken kaikkiaan näki että he ovat tosilleen ne oikeat.

Sarjassa näkyvistä monista vastoinkäymisistä ja siitä kuinka hääpari ne lopulta voittaa, on tullut itselleni ajatus, että pitäisi omissakin häissä osata vaan hyväksyä se, että jotakin menee pieleen - yleensä kaikki, mikä vaan voi - eikä se haittaa! Sellainen vain kuuluu elämään, ja tärkeintä on ettei anna vastoinkäymistä pilata omaa fiilistä koko juhlan ajaksi. 


Inspiroivaa on ollut myös nähdä, kuinka hienojakin häitä pienillä budjeteilla voidaan järjestää. Tosin näissä hienoimmissa häissä yleensä saadaan paljon ilmaiseksi vierailta: palveluja, juhlapaikkaa, kuljetusta ja jopa ruokaa. Kyynisesti ajateltuna: joku ne "ilmaiset" häät kuitenkin aina maksaa.
 

Yhdet Cheapest Weddings suosikkihäistäni olivat suomalaisen Sinin ja hänen miehensä häät. Kyllä; Aussi-sarjasta löytyy suomalainenkin!

Suomi-edustus Cheapest Weddingsissä! Kuva: StockJournal

Mitä hääohjelmia te olette katsoneet, ja mitkä ovat suosikkejanne, entä inhokkeja?

PS: Piti lähteä tänään Turkuun häämekkoja sovittelemaan, mutta liikkeet olivatkin kiinni! Jostain syystä joulu ei ole sesonkiaikaa häämekkojen etsimisessä, ihme kyllä. :D Onneksi soittelin Sydänkäpyyn ja tarkistin Fianceén facebooksivuilta, että heidänkin liikkeensä oli suljettu. Sovimme isäni kanssa että menemme Turkuun sitten ensi keskiviikkona, joka on ainut minulle sopiva päivä: kaikkina muina päivänä on töitä.

maanantai 18. joulukuuta 2017

David’s Bridal rakkautta

Uusi hääkauppa-löytöni on David’s Bridal. En ole uskaltanut katsoakaan, mitä tuolta tilatessa postikuluiksi tulisi, koska olen niin ihastunut moniin DB:n tuotteisiin. Selvää on, että ainakin jotain tuolta lähtee tilaukseen, ja mitä enempi, sen parempi! David’s Bridalissa on toinen toistaan kauniimpia mekkoja erityisesti morsiusneidoille ja kukkaistytöille. Myös pieni valikoima todella kauniita häämekkoja löytyy. DB osaa myös valita mallinsa hyvin: en tiedä miltä mekot näyttävät ”luonnossa” mutta upeita ne ainakin ovat häkellyttävän kauniiden malliensa päällä todella onnistuneissa kuvissa. Mekoista oikeastaan kaikki korostavat kantajaansa, sen sijaan että jotenkin jättäisivät varjoonsa, kuten joillakin juhlamekoilla on tapana tehdä.
 

Kukkaistyttöjen mekot erityisesti ovat tuolla aivan ihania, varsinkin bohotyyliset sellaiset! Tässä on kaksi suosikkiani, joista toisen todennäköisesti tilaan:

David's Bridal
Yhyy tuo punatukkainen pikkutyttö, en kestä! Miksei minulla voi olla luonnonpunaista tukkaa ja miksen voi saada luonnonpunatukkaisia lapsia, vääryys! No, onneksi hiusvärit on keksitty ja häissä tahtoisin saada mahdollisimman lähelle juuri tuollaiset luonnonpunaiset/kupariset hiukset.
 

Morsiusneitojen/kaasojen mekoista suosikkejani ovat varsinkin nämä kaksi:

David's Bridal

Niin kauniita kuin ylläolevat mallit ovatkin, ne kuitenkaan eivät muistaakseni olleet niitä halvimpia vaihtoehtoja, mikä on iso miinus jos päätämme että maksan morsiusneitojen mekot kokonaan itse. Myöskin väritys saattaa olla tuossa vasemmanpuoleisessa liian samanlainen kuin minun hääpuvussani, mikäli sävytetyn puvun valitsen.

Häämekkoa en varmaan mitenkään sovittamatta uskaltaisi tilata, mutta tuolla on monia todella kauniita pukuja, pari olen pistänyt mietintälistallekin.Tässä sellaisia, jotka koen upeiksi, vaikka ne eivät itselleni ehkä oikein sopisikaan:

David's Bridal

Mekkojen lisäksi DB:llä on kaikkea muuta ihanaa, esimerkiksi alusvaatteita, hiuskoruja ja huntuja.

PS: Jotkut ehkä miettivät että hulluhan tuo on kun etsii vaan kukkaistyttöjen mekkoja ja pohtii hääkutsujen yksityiskohtia, vaikkei ole vielä häämekkoakaan löytänyt! Mutta yritys on ollut todella kova. Nyt kun kaikki potentiaaliset Helsingin(ja Porvoon)liikkeet on koluttu, on aika siirtyä Turkuun. Tarkemmin sanottuna lähdemme isäni ja kaason voimin torstaina käymään Turussa ainakin kahdessa hääpukuliikkeessä: Fiancéessa ja Sydänkävyssä. Mikäli näistä kummastakaan ei mieluista pukua löydy, aion varmaankin suosiolla teetättää puvun. Oli lopputulos kumpi hyvänsä, olo on varmasti sen jälkeen helpottunut, sillä hääpuvun etsiminen on ollut stressaava urakka, vaikkei läheskään yhtä paha kuin juhlapaikan. Tällä kertaa aion uskaltautua sovittamaan myös täysin valkoisia pukuja, jotka ovat olleet minulla pitkään pannassa. Katsoin toissapäivänä ensimmäistä hääpukusovistuskuvaani, jossa minulla oli valkea mekko, eikä se näyttänytkään lainkaan pahalta, joten nyt olen valmis vielä antamaan kyseiselle ”värille” mahdollisuuden.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kutsujen ihanuudet

Meille ei ensin pitänyt tulla Save The Date-kortteja ollenkaan, mutta sitten ihastuin konseptiin vähän liikaa, ja päätin että ainakin muutamat sellaiset annan lähipiirin ihmisille- lähinnä kavereille ja mahdollisesti muutamalle ulkomailla asuvalle vieraalle. Tein Shutterflyssa ihanan kortin meidän valokuvallamme, mutta postikuluineen kymmenen kortin hinta oli kahdesta alennuksesta huolimatta 39e, mitä pidän vähän kohtuuttomana, joten en päätynyt korttia tilaamaan. Sen sijaan olen tilannut Aliexpressiltä nämä magneetit, joiden toimitusta nyt odotan innokkaana: 

Kuva: Aliexpress

Toivottavasti postinkulussa ei mene niin kauaa, että jo varsinaiset kutsutkin pitäisi lähettää! Olen myös ostanut nyt jo postimerkit hääkutsuihimme, ja ne ovat aika ihania, pronssisella foliolla: 

Kuva: Postin verkkokauppa

Muutamaan kutsuun saatan laittaa myös Tom of Finland-merkkejä yleisön pyynnöstä. :) Ostin aikoinaan kyseisiäkin merkkejä useamman arkin. Myös Suomi100 joutsen-merkki olisi kaunis, niitä voisi ehkä laittaa Save The Date postituksiin, jos muutaman kappaleen myös kirjeitse haluan lähettää.

Yksi kutsuihin tuleva tärkeä yksityiskohta on vahasinetti. Kallis ja aikaa vievää askarteluhomma, mutta pakko se vain on saada: vahasinetti hääkutsussa oli yksi ensimmäisistä asioista, joihin Pinterestissä hääkutsuja selatessa ihastuin. Toivon myös sinettien tekemisen olevan jopa meditatiivista ja mukavaa puuhastelua. (..ja pelkään että se saattaa olla hermoja raastavan vaikeaa.) Olen netistä kokemuksia lukiessa vähän sillä kannalla, että teen sinetit ensin jollekin alustalle(muovikalvo tai folio) josta sitten kuivuneena irrotan ne ja liimaan kirjekuoriin. Muutaman sinetin voisin tehdä kuoriin myös suoraan, ja testata miten toimii…tuleeko rasvatahroja itse kutsuun, ja onko epäonnistumisen prosentti todennäköisempi kuin onnistuminen.

Olen nyt ihastunut BacktoZeron näihin sinettimalleihin, enkä osaa päättää mikä olisi paras:


Kuva: Back to Zero
  
…Hyvin samantyylisiä, mutta silti pienillä eroilla. Olisi hyvä nähdä miltä meidän nimikirjaimet kullakin mallilla näyttäisivät, mutta sivustolla ei ole esikatselua. Mikä teidän mielestänne on kaunein, ja mihin todennäköisesti parhaiten kävisivät A & J nimikirjaimet (järjestyksellä ei väliä)? Mielipidettä pitäisi kysyä vielä sulhaseltakin, ja pelkään että mikään noista tyylitellyistä ei hänelle käy – J pitää selkeydestä, minä taas uhraan mieluummin selkeyden kunhan on tyylikästä, ja mielellään tyyliteltyä.

BtZ:llä löytyy myös juuri minun häihini sopivankuuloista sinettivahaa nimeltään: ”Copper gold”, joten värin osalta ei tarvitse kovin paljoa miettiä. Myös perus-kullanvärinen vaha voisi kyllä olla hieno.

Mitä tulee itse kutsuihin, niin olen löytänyt nyt vihdoinkin sellainen kutsumallin, josta pidän ihan täysin, ilman että mitään pitäisi muutella. Kutsu on The Foil Invite Companyn ja näyttää esimerkiksi tältä: 



Kuva: The Foil Invite Company

Plussana: kutsuun saa yhteen sopivan infolapun ja kaikkea muuta. Olen miettinyt, onko tuo kutsu liian simppeli, mutta toisaalta en näe, miksei voisi olla kun kerran siitä pidän? Siinäpä taas mietittävää.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Hääblogiäänestys


Love Me Do -messut alkavat taas lähestyä!
Osallistuin syksyllä messujen ihanaan hääblogimiittiin, josta blogiemäntämme Susanna kirjoitti. Semi-anonyymiyteni nyt vähän paljastuu, mutta minutkin löytää tuolta blogaajien kuvasta, oikeasta laidasta. :) Blogimiitissä meistä pidettiin todella hyvää huolta ja kokemus oli ihana! Kirjoitin blogimiitistä ja itse messuista täällä.

 
Nyt ovat käynnissä Vuoden Hääblogi 2018, Vuoden Uusi Hääblogi sekä Vuoden Kaupallinen Hääblogi 2018 – ehdokkaiden nimeäminen. Jos olet viihtynyt blogini parissa, käy toki ehdottamassa blogiani mukaan finaaliin täällä. :) Blogini kuuluu kategoriaan Vuoden 2018 hääblogi.

Kategorioiden voittajat valitaan ehdotettujen joukosta myöhemmin, ja voittajat julkistetaan Love Me Do -messuilla 21.1.2018.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Häähullun stressikirjoitus


Ajattelin kirjoittaa hieman haasteista, joita minulla on ollut, ja on, häitä suunnitellessa.

Ensinnäkin häiden valmistelu samaan aikaan, kun opinnot ovat(tai niiden pitäisi olla…) loppusuoralla, on vähintäänkin stressaavaa. Häähullutteluun haluaisi keskittyä täysillä, mutta ei yksinkertaisesti voi. Kouluhommat kasaantuvat ja olen jo ennestään jäljessä. Viimeinen opintovuoteni ammattikorkeakoulussa potkaisee käyntiin, valmistumisen paine on kova. Minulle tämä viimeinen vuosi tuli jotenkin ihan yllätyksenä: miten aika meneekin niin nopeasti? Kieltämättä opiskelutaakkaa ei helpota lainkaan se, että hääsuunnitelmat kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin koulutehtävät. Toivoisin ennen kaikkea lisää aikaa: aikaa kirjoittaa ja lukea muiden hääblogeja, suunnitella ja fiilistellä. Toisaalta olen ”suunnitellut” ja miettinyt häitä jo monen monta vuotta tätä aiemminkin - tarvitsenko siis todella kaikkea sitä aikaa, jota kaipaan? …Siltikin, en vaan saa häistä tarpeekseni! Yksi ratkaisu asiaan on, että lueskelen blogeja ja katselen hääjuttuja eniten kännykällä arkimatkojen aikana, jolloin saan ainakin ”tyhjää aikaa” käytettyä tähän osa-alueeseen ja ehdin tehdä enemmän.


Minulla yksi suurimmista haasteista häiden suunnitteluun ja järjestämiseen liittyen on päätöksenteon vaikeus. En ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään päätöksiä, varsinkaan jos vaihtoehtoja on useampia. Usein myös kadun jotakin päätöstä sen tekemisen jälkeen, vaikka päättäessä ilmassa ei olisi ollut epäilyksen häivääkään. Hyvin usein annan muiden tehdä isot päätökset ja seuraan mukana. Nyt häitä järjestäessä olen joutunut itse tekemään monta isoa päätöstä välillä nopeallakin aikataululla. Tähän mennessä päättämiini asioihin olenkin tyytyväinen, mutta ongelmaa aiheuttavat tulevat suuret päätökset, jotka oikeastaan olisi pitänyt tehdä jo: minun mekkoni, vihkisormus sekä kutsut. Sulhanen on auttanut paljon sanoessaan mielipiteitä kutsuihin liittyen, mutta perinpohjaisesta etsinnästä huolimatta kutsuja ei ole vielä löytynyt. (tosin, nyt löytyi viimein yksi vaihtoehto, josta oikeasti pidän sataprosenttisesti.) Mekon etsintä on ollut todella vaikeaa, eikä sitä varmaan helpota kriteerini jotka ovat vähän hankalat: mekossa ei saisi olla paljon tai mieluiten ollenkaan bling blingiä ja värin tulisi olla sävytetty, mahdollisimman lämmin väriltään. Tyylillisesti etsin boheemia ja rentoa henkeä enemmän kuin mitään liian sievää. Toisaalta taas haluaisin ison hameen, koska se sopii vartalotyypilleni ehkä parhaiten.

Kuva: Pinterest

Sormuksen kanssa on ollut yhtä vaikeaa kuin mekonkin, tosin nyt saattaa helpottaa kun olen päättänyt etten enää etsi mitään täydellistä tai lähellekään, riittää että sormus on kaunis ja sitä pystyy käyttämään arkena. Hinta saisi jäädä alle 900-euron. Minulla on yksi valmis sormusmalli, johon ehkä päädyn, mutta toisena vaihtoehtona on teettäminen johon aion ryhtyä kyselemään tarjouksia. Olen jo aiemmin miettinyt sormuksen teettämistä ja kysyin tarjouksia, mutta haluamani mallin hinta oli turhan korkea, ja nyt makunikin on muuttunut siitä, millaisen sormuksen tahtoisin. Kriteerit eivät ole niin tiukat, mutta haluaisin jotain klassista, ehkä vähän vintagehenkistä mutta moneen tyyliin sopivaa. Kuulostaako vaikealta? -That’s me! :D

Eniten hankaluutta asioissa näyttäisi tuottavan se, että minulla on hyvinkin selkeät visiot siitä, mitä haluan, mutta ihan sellaista ei sitten valmiina oikein löydykään. Häitä monta vuotta odottaneena en haluaisi tyytyä vaan johonkin, vaan löytää kerrankin sitä täysin mieleistä - sulhasen lisäksi siis. :) Kaikesta vaikeudesta huolimatta, tahtoisin antaa kanssamorsiamille ohjeeksi: älkää tyytykö, vaan etsikää sinnikkäästi juuri sellaista, mikä on teille täydellistä. Hyvää voi saada myös pienemmällä budjetilla, ja kannattaa uskaltautua katsomaan ja etsimään vaihtoehtoja myös ”laatikon ulkopuolelta.” Myös se pitäisi sisäistää, etteivät häät, tai mikään muukaan, ole liiallisen stressaamisen arvoinen. Itse olen kosinnasta lähtien kärsinyt vakavista univaikeuksista(ilmeisesti häästressin takia?), joihin vähän apua tuovat melatoniini ja liikunta. Sulhanen on ollut tästä huolissaan ja sanonut monet kerrat, ettei häistä ole ollut kuin haittaa. Olen eri mieltä! 


Kuva: Pinterest

”Älä stressaa liikaa,” on helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitä haluaisin painottaa. Yritän itsekin aina muistuttaa itseäni siitä mikä niiden häiden tärkein asia onkaan: avioliittoon vihkiminen elämänkumppanin kanssa. Tietenkin olisi kivaa, että myös hääjuhlat olisivat onnistuneet, mutta jos eivät, niin: ainakin yritit, ja elämä jatkuu!

Häät kuvina 3

Ohjelmassamme puheet oli juhlasuunnittelijan ohjeistuksen mukaan jaettu kahteen osaan ruokailulle ja kahville, mikä oli loist...