Häiden valokuvaaja

Häiden valokuvaajan etsiminen oli juhlapaikan kera ensimmäisiä asioita häiden suunnittelulistallani, joten halusin kirjoittaa aiheesta hiukan. Etsiessäni valokuvaajaa kävin läpi todella monia vaihtoehtoja, koska hyvät valokuvat ovat minulle yksi tärkein osa-alue häissä, ovathan ne ainut konkreettinen muisto joka juhlien jälkeen jää tulevillekin sukupolville. Valokuvaajien suuresta joukosta minulle ”iskivät” todenteolla vain muutamat, ja valitsemani kuvaajan tyyli kolahti sen verran kovasti ettei vaihtoehtoja enää muita ollutkaan. Häittemme kuvaajana tulee toimimaan Anni Maria, joka asuu Perthin Australiassa ja matkustaa kesäisin kuvaamaan häitä myös Suomessa.

Minua Anni Marian kuvissa viehättää ennen kaikkea tunnelma: kauneus, herkkyys, hetkien vangitseminen maalauksellisen kauniiksi, välillä lähes unenomaisiksi kuviksi, teknisestä huippulaadusta tinkimättä. Anni Marian kädenjäljessä on taiteellista kunnianhimoa, jollaista kuvaajalta halusin, mutta samalla häneltä taittuu myös arkisempi dokumentaarinen kuvaus ja ihmisten reaktioiden elävä taltiointi: kuvien kohteet näyttävät täydellisesti unohtaneen olevansa kameran edessä, ja se jos jokin on lahjakkaan valokuvaajan merkki. 

Kuvaajana, jolta ei varmasti asiakkaita puutu, Anni Maria on ollut alusta lähtien yhteydenpidossa ihanan ripeä vastaamaan, sekä ystävällinen ja kärsivällinen kun vielä etsimme juhlapaikkaa ja jouduimme jonkin verran vekslaamaan päivien kanssa…halusin varata juhlapaikankin sen mukaan että juuri Anni Maria pääsisi meille kuvaajaksi. Kyselin tätä blogikirjoitusta varten hänen omia näkemyksiä kuvauksesta, ja niitä sain:

”Kuvaajaa valitessa kannattaa kiinnittää suurin huomio kuvaajan portfolioon, ja että se miellyttää omaa silmää kuvaus- sekä käsittelytyyliltään. Tällöin kuvaaja pääsee toteuttamaan omaa vahvuuttaan ja luovuuttaan kuvaajana sekä parille jää päivästä heidän näköisensä kuvat.”

”Minulle henkilökohtaisesti ehdottoman tärkeää on luottamus minun ja kuvattavien välillä. Kun synkkaa jonkun kanssa, ei tarvitse hääpäivänä jännittää sen toisen tuntemattoman ihmisen kohtaamista vaan voi olla oma itsensä, molemmin puolin. Kuvien ottaminen on jollain tapaa hyvin henkilökohtaista ja tällaisen luottamuksen saavuttaminen kuvaajana on äärimmäisen hienoa.”

 

”Vaikka hääpäivät ovat hyvin etukäteen suunniteltuja ja minullakin mielelläni on kuvaussuunnitelma taskussa ja kuvaspaikat etukäteen mietittynä, mielenkiintoisinta on ettei tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja mitä ainutlaatuista voi jokaisen parin kanssa tehdä. Joskus se vaatii tietynlaista heittäytymistä, polulta poikkeamista ja avointa mieltä, mutta jo tällä voi viedä kuvat ihan toiselle, uudelle tasolle.”

”Kuvaustyylini on todella luonnollinen, tilanteiden ja aitojen tunteiden ikuistamista unohtamatta pieniä tärkeitä yksityiskohtia. Kuvauksessa tärkein on parin välinen kontakti kuin kameralle poseeraminen. Tänäkin kesänä minulla on ollut ihan todella ihania pareja, pareja jotka ovat ottaneet minut avosylin vastaan mikä tekee työstäni mielettömän hienoa. Toivon, että heille jokaiselle ei ole pelkästään jäänyt muistona upeat ja omannäköiset kuvat vaan myös ainutlaatuinen kokemus.”

-Anni Maria

Kutsunäytteitä ja sinettejä

Ensimmäinen kutsujen näytetilaus Mintediltä lähetettiin jostain syystä(ilmeisesti osoitteessa olevan virheeni takia) takaisin jenkkeihin joten ajattelin että nyt mokasin eikä uutta tule ilman erillistä tilausta, joka taas maksaa... mutta otin yhteyttä Minted-asiakaspalveluun ja he hoitivat uuden toimituksen kotiovelle asti, olin ihan hämmästynyt ja positiivisesti yllättynyt että tämä onnistui! Kutsunäytteet maksoivat yhteensä 2e, mutta se ei ollut paha hinta hyvästä palvelusta ja todella laadukkaasta jäljestä: nämä kutsut olivat  nimittäin aika reippaasti Wedding Paper Divasin laatua paremmat ja myös designit kivemmat. Kuten WPD:n, myös näiden kutsujen ohessa tulivat RSVP eli vastauslappuset, jotka olivat kauniita, mutta joiden tilaamisen jätän varmaankin välistä kustannussyistä.

Varmaa on nyt ainakin se, että tilaan kutsut Mintediltä, mutta en tiedä vielä päädynkö valmiiseen malliin, otanko suunnittelun Mintedin suunnittelijalta vai saanko ilmaiseksi suunnitellut kutsut eräältä henkilöltä joka minulle niitä tarjosi Facebookissa: hän tarvitsi kutsut portfolioonsa, ja näin ollen tarjoutui tämä tilaisuus. (Mintedissä voi tilata myös oman designin printin.) Ainutlaatuinen, juuri meille tehty design olisi kyllä ihana ja siihen saisi varmaan paremmin liitettyä info-osuuden. 

Itse kutsun lisäksi olen miettinyt paljon myös postimerkkiä ja kirjekuoren tarraa tai sinettiä. Olen ainakin tässä vaiheessa aika varmasti tilaamassa postimerkin omalla kuvalla Postin palvelusta, koska haluaisin meidän kuvamme merkkiin. 

Sen lisäksi tahdon ehdottomasti vahasinetin kirjekuoreen. Mitään järkeähän tuossa ei ole: tulee kalliiksi ja on hidasta hommaa. :D (Tosin ainakin Nostalgic impressions kaupassa ovat vaihtoehtona wax seal tarrat, eli ne tarvitsi vain liimata paikoilleen mikä säästää paljon aikaa ja vaivaa… varteenotettava vaihtoehto, vaikka tuntuukin ”huijaamiselta.”) Vanhanaikainen vahasinetti on vaan niin kaunis ja kutsun vielä uniikimmaksi tekevä yksityiskohta, etten voi jättää sitä välistä. Visuaaliset asiat ovat minulle niin elintärkeitä, vaikka jonkun muun mielestä voivatkin tuntua turhalta hifistelyltä. Toisaalta tämä olisi myös yksi niistä ainoista asioista joita itse askarreltaisiin, ehkä senkin takia haluan sen toteuttaa. Mietin tilaanko valmiin sinetin vai yritetäänkö sivujen ohjelmilla suunnitella oma. Todennäköisesti päädytään valmiiseen koska ei minulla ainakaan ole tuollaiselle suunnittelulle silmää. 

Ainakin näitä sinettimalleja harkitsen:

Nostalgic Impressions

Mikä teidän mielestänne olisi tyylikkäin? 

Kutsutnäytteet ja sormustuumia

Tilasin ilmaiset näytteet kymmenestä kutsusta Wedding Paper Divas -nettikaupasta. Muuten näytteiden tilaus onnistui hyvin, mutta yhtä ja samaa kutsua tulikin kolme kappaletta, koska näytteissä ei kuulemma toimiteta eri väreillä kutsuja.(vaikka ostoskoriin nuo silti tipahtivat oikeanlaisina...) Eivät sitten miettineet lähettää kyselyä, miksi tilasitte saman kutsun kolme kertaa... mutta onneksi sentään muut kutsut olivat sitä, mitä tilasinkin.

 Kutsut oli pakattu hyvin ja kauniisti"näytekansioon."

Jos kutsut päätyy tilaamaan, saa kirjekuorien osoiteprinttaukset ilmaiseksi, esimerkiksi tällä tyylillä:

Kaikenkaikkiaan voin suositella kutsunäytteiden(ja itse kutsujenkin) tilausta Wedding Paper Divasilta, jos mieluisia löytyy. Itse kelpuutin näytteistä sulhasen kanssa yhden kutsun jatkoon.
 Odotan samanlaista kutsujen näyte-satsia Minted-verkkokaupalta, tosin siinä missä WPD oli ilmainen, maksoi Mintedillä toimitus 2-euroa.  Tällä hetkellä toimitus on ollut jo pitkään jumittuneena Vantaalle, toivottavasti saapuu pian...

Olen miettinyt paljon millaista sormusta haluan, ja käynyt eri liikeissä katselemassa malleja. Valitettavasti palvelu ei ole ollut monessakaan paikassa ihan kohdillaan, vaan aika suomalaisittain koleaa ja hyvin epätietoista siitä voidaanko tilata ja paljonko maksaa. Parasta asiakaspalvelua olen saanut Annette Tillanderin ja Malmin korupajan liikkeissä, jotka ovatkin kaksi lopullista vaihtoehtoani sormusten ostopaikoiksi. Haluan keltakultaisen sormuksen, jossa on yksi ruskea timantti, kooltaan joko keskiluokkaa(0,30-0,32) tai pieni. Annette Tillander pitää hyvin samanlaisesta värimaailmasta ja oikeantyyppisiä sormuksia onkin nyt kohta valmistumassa näytteille, kun taas Malmin korupaja sai Kohinoorilta aika epämääräisen hinta-arvion: 1500-2000e. Olin päättänyt, että 1500 on aika ehdoton raja, josta en voi joustaa ellen ihan sekoa jostakin sormuksesta. Tuokin summa tuntuu aika paljolta käyttää yhteen sormukseen, mutta yritän pitää mielessä että tuota sormusta kuitenkin käytän kuitenkin joka päivän lopun elämäni. Ja kun kerran sulhaselle ei tule vihkisormusta ollenkaan, ainoastaan kihla, niin ehkä tuohon yhteen sormukseen voi satsata. Kihlanikin oli edullinen, noin sadan euron luokkaa. 

Vieraana latohäissä & oman hääohjelman pohdintaa

Olin viime viikolla vieraana sulhaseni ystävän ihanissa latohäissä. Tunnelma oli rento, ruoka hyvää ja ohjelmaa riittävästi. Ohjelmanumeroihin kuului muun muassa polonese-tanssi johon melkein kaikki vieraat osallistuivat. Sopi hyvin tällaisellekin, joka ei osaa tanssia. Nämä olivat minulle toiset häät, joissa ei ollut bändiä, eikä sitä kyllä tarvinnutkaan. Iski epäilys, tarvitaanko meillekään, mutta päädyin toistaiseksi "kyllä"-vaihtoehtoon, mikä on ihan hyvä kun bändi kuitenkin on jo varattu. :D

Meidän ohjelmassa on tällä hetkellä bändin lisäksi ohjelmanumerona vain tietokilpailu. Tosin puheet ja syömiset ovat omia ohjelmanumeroitaan sinänsä, että ne vievät aikaa. Aivan loppuillasta tai yöstä on myös yksi ohjelmanumero suunnitteilla, mutta toteutus ei ole vielä varmistunut. Nyt olen miettinyt lisäksi kenkäleikkiä, jossa hääpari istuu selät toisiaan vasten ja heillä on käsissään sekä oma että kumppaninsa kenkä, ja heille esitetään "kumpi kuorsaa enemmän?"-tyylisiä kysymyksiä, ja molemmat nostavat ilmaan sen henkilön kengän, joka heidän mielestään vastaukseen sopii. Toisaalta tästä saattaisi tulla aika tylsä, kun varmaan kuitenkin nostettaisiin jatkuvasti aivan samat kengät ilmaan...hauskuushan syntyy osaksi siitä, ettei kaikesta olla samaa mieltä. Sulhanen pitää leikkiä hyvänä ideana mutta itse olen kahden vaiheilla... esillä olemista ja mahdollisesti ei sittenkään niin hauskaa vieraille, vai olisiko?

Unelmien hääpaikka

Kävimme sunnuntaina sulhasen, kaason ja vanhempieni kanssa brunssilla tulevassa hääpaikassamme Stansvikin ravintolassa. Brunssi oli hintava mutta kokemuksen arvoinen: palvelu ja ruoka olivat hyviä ja paikan miljöö kauniin merellinen.

Sulhaselle maistui myös liha, minulle kala.

 

Viime viikonloppuna oli ilmeisestitty vietetty häitä, ja hääkaari jäänyt vielä paikalle

Yritin ottaa paljon kuvia, mutta en saanut taltioitua Stansvikin ympäristön ihanuutta, sen sijaan ammattilaisvalokuvaaja varmaan saa upeita otoksia. Sisätiloistakaan en nyt saanut kuvia, joissa muita ruokailijoita ei olisi näkynyt, mutta otin silti itselleni useamman kuvan talteen jotta muistan miltä tila näyttää. Muutamia ongelmakohtia on, mutta muuten sali on ulkonäöllisesti juuri sitä, mitä hääpaikkaa etsiessä olin hakenutkin.

Ihastuin ravintolasta etäämmällä olevaan laituriin jossa oli tällainen vanha venekatos:

 Tuosta katoksesta syntyi ideoita, mutta en paljasta niistä nyt sen enempää. Varmaan tosin voi arvatakkin. ;)

Samana päivänä kävimnme katsomassa kirkkoja joista molemmat sijaitsevat melko lähellä hääpaikkaa. Vaikka olenkin jo varannut Laajasalon kirkon, olin alkanut empimään asian kanssa. Kaksi vaihtoehtoa olivat siis edellä mainittu sekä Puotilan kappeli. Molemmat ovat todella hienoja kirkkoja omilla tavoillaan, mutta päädyin nyt Puotilan kappeliin.(...mikäli saan sen perjantaina varattua ajoissa.) Kirkko vaikutti talvella liian pieneltä ja jotenkin todella synkältä, mutta nyt kesällä se oli paljon valoisampi ja alttarille polvistuessani(tärkeä testausmetodi kirkolle!) sain paremman fiiliksen kuin Laajasalon kirkosta. Yksi tärkeä peruste valinnalle oli sekin että koska tunnelmaltaan intiimi kirkko on pienempi ja sen käytävä näin ollen lyhyempi, ei ehkä jännitä ihan niin paljoa kävellä alttarille kaikkien katseiden alla!

Laajasalon kirkko

Puotilan kappeli on vanha kivikirkko

Puotilan kirkko sisältä