Hääperinteistä

Sande ja Krista ovat blogeissaan kirjoittaneet hääperinteistä, ja minullakin on työn alla kytenyt juttu hääperinteistä, jonka nyt vihdoinkin tässä julkaisen. Kaiken kaikkiaan hääperinteitä pohtiessani olen huomannut olevani aika perinteinen morsian, vaikka suomalaisissa hääperinteissä on monia sellaisiakin, joista en yhtään innostu. Koska historia ja perinteen taustat ovat minusta todella mielenkiintoisia, olen tähän tekstiin lainannut hiukan niistäkin. 

Kuva: Fineartamerica.com

Morsiamen luovutus
En välitä perinteen taustasta, eli siitä, että morsian on muinoin ollut isänsä omaisuutta, joka sitten "jalomielisesti" luovutetaan aviomiehelle. Toisaalta isälleni on tärkeää saattaa minut alttarille, joten meille perinne tulee. Ymmärrän kuitenkin paremmin kuin hyvin, miksi monetkaan nykyisin eivät tätä perinnettä tahdo noudattaa.

Riisi
Riisien heittämisen on uskottu auttavan vihkiparin hedelmällisyyttä, mutta sillä on toivotettu myös runsasta satoa ja muunlaista vaurautta. Ennen heitettiin riisin sijasta jauhoja. Riisin ohella eri kulttuureissa heitetään viljaa, leivänmuruja, pähkinöitä, kukan terälehtiä, taateleita, viikunoita, pikkurahoja yms.
Varmaankaan suurin osa ei tänä päivänä halua riisiä heitettävän(tai sen heittäminen on melkein kaikkialla kielletty), kun taas minulle olisi ollut ehdottoman tärkeää, että meillä heitetään juuri niitä, riisin hedelmällisyysmerkityksen takia (toivomme lapsionnea), mutta myös siksi että riisi ainakin on edullista ja todella perinteikästä heitettävää. Riisi ei myöskään tahraa vaatteita, tosin kuin vaikka saippuakuplat. Nyt kun paljastui, ettei kirkollamme saakaan heittää riisiä, saavat vieraat todennäköisesti huiskat heiluteltavikseen. Äidilleni tosin vinkkasi että ota ihan pienen pieni määrä riisiä mukaan ja heitä se meidän päälle, jotta lapsionni toteutuu! :D

Tölkit auton perässä
Hääauton perään solmittujen tölkkien(ja muun roinan) aiheuttamalla metelillä on uskottu häädettävän pahoja henkiä.
Lapsena muistan ihmetelleeni ja ihastelleeni tölkkejä hääautojen perässä, joten meillekin kyllä sellaiset halusin, mutta varaamaamme hääautoon ei niitä saa kiinnittää. Kiinnitämme kuitenkin tölkit varmaankin isäni autoon, jolla todennäköisesti poistumme juhlapaikalta.

Jalan polkaisu kakkua leikatessa
”Kakunleikkuuseen liittyy monia uskomuksia. Ensinnäkin se varmistaa lastensaannin. Toisen uskomuksen mukaan se jonka käsi on kakkua leikatessa päällimmäisenä, tulee määräämään avioliitossa. Toisten mukaan taas se, jonka käsi on alimmaisena. Se, joka ehtii kakkua leikatessa ensin polkaisemaan toisen varpaille, tulee määräämään avioliitossa.” -Naimisiin.info
Meille ei kakunleikkuu polkaisua tule. Jotenkin vain inhoan koko juttua, se ei ole minun tyyliseni. Kakun leikkaaminen ohjelmanumerona on kyllä tärkeä, mutta polkaisut voi unohtaa.

Morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto
Morsiuskimpun heiton haluaisin meille ehdottomasti, mutta tuntuu vähän hassulta heittää erillinen heittokimppu morsiuskimpun sijasta… kuulemma heitettävä kimppu jää sen saajalle, joten näin on pakko toimia, kun oman kimppuni haluaisin pitää ja mahdollisesti jotenkin säilöäkin. Sukkanauhan heitto on vähän kaksipiippuinen juttu…. toisaalta meidän huumoriimme tuollainen sopii hyvin, mutta toisaalta epäilen, että tulen häpeämään silmät päästäni jos Juha jotain sukkanauhaa kalastelee hameen alla… tai sitten se on vain hauskaa, en oikein etukäteen tiedä, miten tulen reagoimaan. Joka tapauksessa nauha pitäisi heittää, koska kimppukin heitetään, ja tuntuisi vaan mielestäni oudolta, jos nauhaa ei sitten heitettäisikään. Vaikka kimpun ja sukkanauhan heitto ovat minusta ihan hauskoja ohjelmanumeroja, myönnän etten ole hirveästi innostunut niiden tiukasta sukupuolijaottelusta. 



Huntu
Nykyisin harvempi morsian käyttää huntua. Itse olen aina ihaillut huntuja…niissä vain on jotain taikaa, ja ne ovat asuste jota ei varmasti muussa tilaisuudessa kuin häissä tule käytettyä. Minulle todennäköisesti tulee huntu, jos saamme sen pysymään kiinni avoimissa hiuksissa. Alun perin olin sitä mieltä, että huntua ei vaan voi tulla, koska se ei pysy mitenkään kiinni avoimessa tukassa(kokeilin!) mutta kukkaseppeleen avulla tämä ehkä voisikin onnistua. Huntuun päätyminen lähti liikkeelle valitettavasti vähemmän kivasta asiasta, nimittäin äitini mielestäni puolipitkä huntu pitää laittaa peittämään kumaraa selkääni. :D
Kieltämättä selkä ei ole paras puoleni, tai oikeastaan niska, jossa on rasvapatti. Tämä on yksi syy miksi en missään nimessä halunnut hiuksia kiinni, koska se olisi vielä korostanut ”kyttyrää”, eivätkä hiukset kiinni kyllä muutenkaan sovi minulle.

Valkoinen mekko
En ikinä, siis ikinä, käytä valkoisia vaatteita. Kuitenkin minulle oli ehdoton, että häämekossa on vähintään valkoista väriä mukana. Tuleva mekkoni onkin ivory + shampanja, ja ihan riittävän valkoinen. Olen nyt katsellut myös valkoista vaimomekkoa, ja huomannut että tykkään todella paljon valkoisen värisistä vaatteista, vaikka ne eivät kalpeaan ihonväriini aina kovin hyvin sovikaan. 

Jotain vanhaa, jotain uutta
”Something old, something new, something borrowed, something blue…”-loru on peräisin Englannista viktoriaaniselta ajalta. "Jotain vanhaa" edustaa sidettä morsiamen ja hänen perheensä yhteiseen menneisyyteen. "Jotain uutta" edustaa hyvää onnea ja onnellista tulevaisuutta avioliitossa. "Jotain lainattua" oli mielellään onnellisessa avioliitossa elävältä lainattu ja lainatun tavaran myötä toivottiin tulevalle liitolle onnea.
Sininen puolestaan on Neitsyt Marian väri ja symbolisoi uskollisuutta ja viattomuutta, sekä pitää epäonnen poissa avioliitosta.
"…and a Sixpence in her shoe"(kuparikolikko kengässä), johon alkuperäinen englanninkielinen versio loppuu, edustaa taloudellista onnea.
Sinisenä minulle tulee ainakin sukkanauha(mikäli se postista ikinä saapuu..) mutta lainattua ja vanhaa en vielä ole päättänyt. Huntu voisi mahdollisesti olla laina, tai vanha.

Kuva: Victorian-era.org

Morsiamen ryöstö
Tässäpä hääperinne, jota vihaan. Morsiamen ryöstäminen on monissa maissa surullista todellisuutta, ei mitään leikkiä, ja tämä minulle päällimmäisenä tulee kyseisestä asiasta mieleen, joten en todellakaan tuota ohjelmanumeroa häihini halua. Muutenkin ärsyttää idea, että morsian/nainen ryöstetään ja ”urhea sulhanen/mies” sitten pelastaa. Ilmeisesti häissä nykyisin ryöstellään myös muita hääseurueen jäseniä, jolloin tätä roolijakoa ei ole, mutta sittenkin tuo perinne on usein mielestäni vain ja ainoastaan kiusallinen.

Häitä edeltävä yö erillään
Selkeästi taikauskoisena ja perinteikkäänä minulle on tärkeää viettää häitä edeltävä yö eri osoitteissa, joten J yöpyy asunnossamme ja minä taas kaasojen kanssa vanhempieni omakotitalossa. Häitä edeltävänä yönä aion tietenkin käydä morsiussaunassa. :)

Lähteet:

Naimisiin.info

Amoriini hääperinteet

Haat.fi

Tahdon-ilta ja häiden musiikista

Kuva: Pexels

Olimme eilen Tahdon-illassa Puotilan kappelissa. Informatiivisessa illassa oli paikalla kaksi Puotilan kappelissa toimivaa kanttoria sekä pappi, ja ohjelmaan kuuluivat musiikkinäytteet sekä muutamien yleisten vihkimistä koskevien asioiden kertominen. Soitetuiden marssien joukossa olivat muun muassa suositut Prinsessa Ruususen Juhlamarssi, Bachin Preludi C-duuri ja Canon in D. Pääsimme myös laulamaan muutamaa virttä. Pidin tutusta virrestä 517:1- ”Herra kädelläsi asua mä saan”, ja se luultavasti tuleekin meidän juhlaamme. (jos virsiä tulee useampi, niin lempinimeltään ”Game of Thrones virsi" eli: "Jumalamme suuruttasi” 902A ehdottomasti kuuluu valikoimaan.)
Lisäksi kanttorit lauloivat kappaleet ”Minä tahdon” ja ”Rakkauslaulu.”

Informaatio-osuudesta mieleeni jäi muun muassa se, ettei kirkkoon kannata tulla kahtakymmentä minuuttia aiemmin. Jäin miettimään sitä niin paljon, koska en pystynyt ymmärtämään, että kukaan tulisi ainakaan yli 20min ennen kirkolla vihkimistä odottelemaan. :D Mutta onhan se hyvä olla ajoissa. Ajoissa ollaan oltu ainakin esteiden selvityksessä ja kuulutuksissa, koska laitoimme lomakkeet netin kautta vetämään jo aikaa sitten, ja kuulutus luettiin 6.5. J:n nimi luettiin väärin. :D

Tahdon-illassa selvisi, suureksi pettymyksekseni, että toisin kuin kirkon sivuilla lukee, riisiä ei saa heittää. Olin tästä ihan shokissa, koska tuo oltiin valittu heiteltäväksi ja se oli minulle henk.koht tärkeä. Nyt ei sitten ole hajuakaan, mitä tehdään, kun mitään ei saa heitellä… tällä hetkellä paras vaihtoehto on varmaan kiinakaupasta tilatut viirit, joita huiskutellaan. Itse en viireistä perusta yhtään, mutta löysin sellaiset ihan kivat valko-kullanväriset.

Häämusiikin suhteen haaveeni aika lailla kaatuivat myös. Olin kaavaillut, että alkumarssina soitetaan kappale, joka tulee kaiuttimista, mutta näillä näkymin ei onnistu(kaiuttimien itse toimittaminen ja pois saaminen tarpeeksi nopeasti)… ja vaikka logistiikan puolesta onnistuisikin, niin kuulemma ei ole kellään pareilla vielä toiminut kunnolla tuo systeemi eli tekniikkaa ei ole osattu käyttää tai äänen voimakkuus ei ole riittänyt. Pitäisi taas miettiä, haluanko ottaa riskin vai tyytyä. Back-up-plan alkukappaleeksi on Canon in D Major, mutta haluaisin ehkä että se soitettaisiin pianolla, mikä ei taas kanttorista ollut niin hyvä idea koska kappale on tehty orkesterille. Paras vaihtoehtohan olisikin sellisti + viulisti vähintään esittämään kappale, mutta budjetti ei nyt oikein venyisi soittajiin, mikäli sellaisia edes näin lyhyellä varoitusajalla mistään saisi. Pitää harkita vielä, mitä tehdään. Loppumarssiakaan meillä ei ole tiedossa… jotenkin en lämpene millekään marsseista, mutta jos joku nyt pitäisi valita, niin vahva vaihtoehto on klassinen Häämarssi näytelmästä Kesäyön unelma. Toisaalta elättelen toivoa että sulhanen keksisi jonkun uniikimman vaihtoehdon: yhtä anime-biisiä uruilla soitettuna harkitaan. 

Kaiken kaikkiaan Tahdon-illassa tullut informaatio siis pisti suunnitelmia uusiksi, mutta toisaalta myös saatiin taaskin asioita eteenpäin eli kanttorin yhteystiedot ylös. Oli mukavaa myös nähdä vihkikirkko taas kerran. Kirkossa on paljon sellaista mistä pidän: se on ihanan erilainen kivikirkko, ja alttarin yläpuolella nojailee seinään purjevene- just meidän häiden teemaan. :) Toisaalta taas ihan melkein pelästyin sitä, kuinka pieni kirkko onkaan, vaikka 150-henkeä pitäisikin mahtua. Meille on nyt siis tulossa enimmillään 131-vierasta. Huomattavasti enemmän kuin arvelin, mutta joitain saattaa vielä tuosta jäädä pois. Joka tapauksessa isot perhehäät on tulossa, kuten odotettu. :)

PS: Nyt viikon vatsataudissa olemisen jälkeen olen pistänyt jonkun turbovaihteen päälle, ja saatiin tänään tehtyä aika paljon hankintoja, kuten hääkengät ! ja vessakorien sisältö. Näistä lisää tulevissa merkinnöissä.

Polttareista

Tänään oli viimeinen ilmoittautumispäivä meidän häihin! Melkein kaikki vieraat ovatkin ilmoittautuneet, vain muutama puuttuu ja pari on epävarmaa.
Heräsin nyt entistä konkreettisemmin siihen, että häät ovat toisiaan ihan kohta, ja aloin pommittamaan ihmisiä sähköposteilla. :D Toivottavasti saadaan kaikki varmistettua ja käytännön asiat selville jo tällä viikolla.

Pakko myöntää, että tässä vaiheessa olen jo häiden sijaan siirtynyt haaveilemaan enemmänkin rennoista ja mukavista jutuista kuten häämatkasta, ja polttareista. Muutamat hääblogaajat, viimeisimpänä Kristallihäät Krista, ovat kirjoittaneet polttaritoiveistaan ja polttareiden lähestymisestä, ja minäkin ajattelin aiheesta vähän höpistä, kun omat polttarini ovat niin lähellä: 19.5! Sain siis tietää päivän jo hyvissä ajoin etukäteen, koska minulla on lauantaisin aina lyhyt työvuoro, jonka perumiseen tarvitsin pitkän varoitusajan. Vaikka on toisaalta harmi, etteivät polttarit tule yllätyksenä, toisaalta hyväkin, että päivään ehtii varautua ja valmistautua. henkisesti! Koska tiedän polttareista, en varmaan tule saamaan sellaisia hienoja uhkaus kirjeitä kuin muut, tai ehkä…? 

Kuva: Pexels

En antanut hirveän pitkää vaatimuslistaa (toivottavasti? :D) kaasoilleni polttareiden suhteen, mutta pari juttua mainitsin:
-toivoin että meillä kaikilla olisi (muoviset)kukkaseppeleet, jotta olisi jokin yhdistä asutekijä
-ohjelmaan toivoin jotain kivaa aktiviteettia
-juhlien jatkuvan aamuyöhön klubissa
-kielsin stripparit ja saunan(koska kaikki ei halua saunomaan, enkä haluaisi jättää ulkopuolelle.)
-unohdin mainita myös sen tärkeimmän, mutta olen erikseen kyllä kertonut, että haluaisin polttareiden olevan kustannustasoltaan sellaiset joihin kaikki voivat osallistua, eli ei mitään sata e/per päivä, kuten olen kuullut jollain olevan. Minusta tuollaisen rahasumman käyttäminen yhteen biletyspäivään on vain ihan liiallinen. Vaikka kieltämättä haaveilen jostain limusiinikuljetuksesta :D

En tiedä yhtään, mitä minun varalleni on suunniteltu, mutta tykkään haaveilla siitä, millaiset polttarit voisivat olla. Olisi ihanaa, jos polttaripäivä sisältäisi jotain hemmottelua kuten spa-hoitoa, hierontaa, meikkauksen tai kampauksen. Mutta en tiedä sitten, mitä muu polttariporukka tekisi sillä aikaa, kun minä olisin hemmoteltavana? Tällaiset pitäisi varmaan ajoittaa ennen koko porukan mukaantuloa. 

Kuva: Pixabay

Moni varmasti inhoaa hassuttelua ja nolojen juttujen tekemistä, mutta minä taas olen niille ja kaikille hauskoille tehtäville avoin. Mielestäni polttareihin vain kuuluu se, että jotenkin pelleillään ihmisten ilmoilla. :D Joskus on hauskaa hämmentää kanssaihmisiä. Nykyisessä koulutuksessani olen tottunut osallistumaan erinäisiin leikkeihin ja vähän ohjaamaankin sellaisia, joten ideaalipolttarini sisältäisivät myös jonkin tällaisen jäätä murtavan ja ryhmähenkeä lisäävän leikin. Tai sitten samoin tavoin toimivan yhteisen mukavan aktiviteetin.

Polttareissani kaikista tärkeintä minulle on ajanviettäminen ja hauskanpito tärkeiden ja ihanien ihmisten kanssa, ja uskon että se kriteeri ainakin täyttyy! :) Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee osallistumaan.

Sulhaselleni ei ilmeisesti ole polttareita tulossa, koska hän ei sellaisia halua. Toisin kuin minä, J ei käytä alkoholia lainkaan eikä tykkää käydä baareissa/klubeilla. Näin ollen ja muutenkin ymmärrän sinänsä, että hänelle tulee polttareista- ja polttarikulttuurista lähinnä negatiivisia mielikuvia. (Tosin pääsyy on ihan vaan "ei kiinnosta.") Olen kuitenkin yrittänyt painottaa, että hauskaa aikaa voi viettää muutaman ystävän kanssa tekemällä mistä nyt itse pitää, eikä päivää edes tarvitse miettiä polttareina. Nyt J on avoin ainakin sille, että menisi yhdessä bestmanin kanssa syömään. :) Tämä J:n haluttomuus polttareita kohtaan on aiheuttanut joissakin hämmästystä, ja pakko sanoa, että luulen suurimman osan johtuvan ihan vain siitä, että J on mies, ja vallalla ovat edelleen stereotyyppiset roolit, että miesten kuuluu haluta remuta polttareissa ja ylipäätään viettää paljon ”jätkien iltoja.” Meillä nämä roolit ovat ihan päinvastaiset.

Oli miten oli, eihän sitä tiedä mihin sulhanen lopulta joutuu, kun nämä polttariasiat eivät varsinaisesti ole meidän käsissämme. ;)