Häämatka osa 1

Häistä on jo kulunut yli kuukausi, joten on aikakin aloitella häämatkasta kirjoittamista! Olen vähän vältellyt aihetta, koska kirjoitettavaa olisi niin paljon :D Meillä oli kaiken kaikkiaan ihana häämatka Tokioon, Japaniin. (kävimme lisäksi päiväreissulla Kiotossa.)

Alkuvaroitus: kuvasin paljon sekä kameralla että kännykällä, joka aiheutti sen että moni kohde tallentui ainoastaan kännykälle. Kuvien laadut siis vaihtelevat. (…vaikka itse olen sitä mieltä, että kännykällä tuli usein parempia kuvia kuin järkkärillä…)

9-tunnin lentomatkat mennen-tullen menivät todella nopeasti nukkuessa, leffoja katsoessa ja ruokaillessa. Olimme ottaneet molempiin suuntiin comfort-luokan, johon kuului myös niin paljon juomia kuin halusi. Comfortissa on myös vähän enemmän jalkatilaa kuin normaalissa luokassa, mikä oli 195cm sulhaselle tärkeä asia, ja kieltämättä lyhyelle (168cm) minullekin, ei sitä tilaa tässäkään luokassa ainakaan liikaa ollut. 

Hotellille saapuminen kävi kivuttomasti limusiinibussilla, joka ei tosin ihan perille hotellille mennyt (toisin kuin lähtöpäivänä, kun lähdimme suoraan hotellilta) vaan pieni matka piti kävellä. Hotellin huoneessa odotti todella huono ilmanvaihto, tuntui ettei happea saa… menin valittamaan asiasta respaan, jossa minulta pyydettiin asiaa monta kertaa anteeksi ja luvattiin korjata - ja korjattiinkin heti! Sittemmin huoneessa ei ollut mitään valittamista. Huoneet olivat aika outdated, joka tosin sopi hotellin muuhun tyyliin, ja ne olivat todella tilavia. (tai länsimaalaisittain: normaalinkokoisia tai isohkoja) Tila on Japanissa kiven alla myös hotelleissa, joten arvostimme!

Palvelu Hotel Okurassa oli aivan mieletöntä… niin kohteliasta ja ahkeraa etten ole missään hotellissa aiemmin vastaavaa kokenut. (ja olen ollut viiden tähden hotelleissa, tämä oli 4½.) Kohtuuhintaista (ainakin meille ebookerssin hotelli + lento pakettina) hotellia Tokiossa harkitsevalle voin siis ehdottomasti suositella Okuraa. 

Hotel Okura Tokyo on erityisesti suurlähettiläille ja liikemiehille sopiva hotelli

Ainut suuri miinuspuoli on se, että hotelli ei ollut lähellä mitään julkisia kulkuvälineitä. Käytimme liikkumiseen lähes vain ja ainoastaan taksia, mikä itseäni harmittaa näin jälkikäteen, rahankulutus-mielessä. Sulhanen tosin on vähän laiskempi liikkumaan (lievästi sanottuna :D) etten tiedä olisimmeko julkisten äärelläkään kuitenkaan käyttäneet niitä… ehkä metroa. Suosittelisin siis Tokiossa ensisijaisesti sellaista hotellia, joka on vähintään 4½ tähteä (todennäköisesti englantia osaava henkilökunta, toimiva ilmastointi ja ei-ahdas hotellihuone), ja mahdollisimman lähellä metroa.
Hotellihenkilökunnan englanninkielentaito on varsinkin mietinnän arvoinen asia, koska yleisesti ottaen se on Japanissa heikkoa. Meille tästä ei olisi ollut kovinkaan paljon haittaa, koska J osaa jonkin verran japania. Oma taitoni rajoittuu muutamaan sanaan puhumisessa, mutta ymmärrän hieman enemmän. Japaniin matkustaville suosittelen edes alkeellista kielen taitoa (kohteliaisuuksien verran vähintään) Japanin kieli on todella helppoa ja tarttuu helposti (ainakin jos katsoo animea…) joten suosittelen matkaa suunnittelevia opiskelemaan joitakin japanin alkeita. (youtubessa on paljon hyviä videoita.) Japaninkieli on siitä yksinkertainen ymmärtää, että sanat ovat helposti toisistaan erotettavissa, ja ne yleensä lausutaan samankaltaisesti, kuin kirjoitetaan.

Ensimmäiset päivät Tokiossa olivat sateisia, ja muutamina päivinä senkin jälkeen satoi rankasti. Sittemmin aurinkoisina päivinä osasimme olla kiitollisia viilentävästä sateesta. Kuitenkaan 32-asteen helle ei Japanissa jostain syystä tuntunut niin pahalta kuin 28-astetta täällä kotona. Saman ilmiön olen huomannut muillakin matkoilla… ehkä Suomen aurinko jotenkin eroaa? Sekin ero on ainakin Japanissa ja Kiinassa(Peking), että kaikki tilat olivat yleensä todella hyvin ilmastoituja ja viileitä, eli jos tekee todella tukalaa, viileään kyllä pääsee nopeastikin.

Hotellin takan oli pieni puutarha

Ensimmäisenä sadepäivänä kävelimme hotellin ympäristössä. Ohitimme kuninkaallisen palatsin ja näimme kanavan vedessä vaikka millaista elämää: kahta kilpikonnalajia, lintuja ja kaloja. Kävely päätyi Ginzaan, joka on varakkaampaa aluetta hienoine liikkeineen, eli ei mitään kiinnostavaa meille. Siellä kuitenkin sijaitsi Idemitsu Museum of Arts, jossa oli näyttely japanilaisesta kalligrafiasta. Vaikka näyttelystä menettää aika paljon, jos ei osaa lukea Kanjeja, olivat kalligrafia työt visuaalisesti todella kauniita. Museossa ei harmi kyllä saanut ottaa lainkaan valokuvia. 

Illalla kävimme syömässä yhdessä hotellin monista ravintoloista, Kyubai- sushiravintolassa. Täällä sushi valmistettiin ja syötiin kappale kerrallaan tuoreuden takaamiseksi. Sanat eivät millään riitä kuvaamaan tämän illan makuelämystä.... normaalien paikkojen "sushi" ei ole sushia nähnytkään sen jälkeen, kun on maistanut tällaista todellista sushia. Enpä muista, että ikinä olisin tullut yhtä onnelliseksi jonkin ruuan syömisestä!

 

Sushi-mestarimme

Halvaksi tämä elämys ei tullut, vaikka tilasimme verrattain vähän susheja kahdelle henkilölle. Kuitenkin kokemus oli jokaisen euron arvoinen, ja harmittaa edelleen ettemme käyneet kyseissä ravintolassa useampanakin päivänä.

Toisena päivänä suuntasimme Akihabaran mielenkiintoiselle ja värikkäällä alueelle, jossa tutuistuimme monikerroksisiin anime-mange sekä ball joint doll-tuotteita myyviin liikkeisiin ja gacha-automaatteihin. 

Akihabarassa riitti anime-figuureja. J käyttikin second-hand figuureihin ison summan

Pöllökahvilan mainostaja

                                   Kävimme sekä pöllö- että pupukahviloissa.

Suuri unelmani on aina ollut päästä käymään pöllö-kahvilassa, mutta näin jälkeenpäin ymmärrän miksi turisteja kehotetaan olemaan menemättä sinne... pöllökahvilat tuskin voivat olla eettisiä hyvällä yritykselläkään. Kahvila-vierailumme aikana se tosiasia kuitenkin tuntui etäiseltä, kun pöllöistä moni lähinnä nukkui tai ei reagoinut mitenkään(ainakaan negatiivisesti) kun silitimme heitä pään takaa. 

Pupukahviloita sen sijaan en näe arveluttavina, koska ohjeet vieraille ovat tarkat ja pupuilla on paljon tilaa liikkua vapaasti.

Vierailimme kahviloiden jälkeen iltaisessa Ueono-puistossa, jossa oli festivaali meneillään. Söimme festivaali-illalliset ja kuuntelimme musiikkia. 

Toisin kuin Suomessa festivaalin yhteydessä, täällä ei roskattu. Ylipäätään Tokiossa kaduilla ei roskia nähnyt, (paitsi yhdellä syrjäisellä kujalla, jossa työmiehet tekivät töitä, näin kaksi tupakan tumppia!) siitä huolimatta, että roskakoreja ei myöskään ollut juuri missään. (paitsi niillä festivaaleilla.) Tupakoinnille on Tokiossa monia erilaisia omia alueitaan. Kävellessä tupakointia sekä syömistä ja juomista katsotaan paheksuen. (allekirjoittanut joutui kyllä vesipullosta juomaan myös kävellessä..) 

Seuraavana päivänä akendassa oli Tokio Tower, ja "muut mitä ehtii."
Tokyo Towerissa sulhasta kiinnosti erityisesti One Piece-teemapuisto. Jos joku nyt ihmettelee, että mikä kumma One Piece, niin kyseessä on erittäin suosittu ja pitkään jatkunut anime + manga. Itsekin seurasin One Piecea aktiivisesti useamman vuoden, kun J:n tapasin, mutta sittemmin into laantui, kun jaksot alkoivat vähän toistaa itseään, ja mukana oli ärsyttäviä täyte-jaksoja. (joissa kerrotaan, mitä aiemmin tapahtunut.)

One Piece-puistossa jätimme tavarat lokeroihin ja otin kuvia lähinnä puhelimella.
Vaikka en enää One Piecea fanitakkaan, niin puisto oli joka tapauksessa tosi hauska kokemus. Kivaa oli meidän molempien mielestä erityisesti puiston interaktiivisuus: eli se, että tehtiin itse asioita, eikä oltu vain passiivisia, paitsi katsojina muutamissa ”leffa” esityksissä.

 Museon lisäksi TT:ssä on muutakin nähtävää, kuten huiman hienot näköalat, kahviloita ja kauppoja.

Tokyo Towerista lähdimme taksilla Obaiban saarelle,, joka olisi näin jälkikäteen ajatellen voinut ehkä olla oman päivänsä reissu. Tässä vaiheessa sulhanen ei jaksanut enää Decks-kauppakeskuksessa juurikaan kierrellä, mutta Madame Tussauds-museo vielä jaksoi innostaa. 

Olen käynyt aiemmin Lontoossa MT-vahamuseossa, ja tämä Tokion versio oli ehkä parempi. Ainakin vahahahmoista suurin osa oli mielestäni paljon elävämpiä ja paremmin tehtyjä. 

Ryoma Sakamoto, samurai.

Usain "Lightning" Bolt

Joidenkin teosten äärellä tulivat kylmät väreet, niin uskomattoman aidoilta ne näyttivät. 

Mao Asada

Kävimme Decksin yläkerrassa buffet-ravintolassa syömässä. Ruoka oli lähinnä ok, mutta näköalat taas täysi kymppi. Emme voineet kuin henkeä haukkoa, kun emme olleet ikinä aiemmin ihan näin upeaa näkymää kohdanneet!

Decksin jälkeen suuntasimme katselemaan yhtä must see-listani ehdottomista kohdista, eli Venus Fort-ostoskeskusta, joka on sisäpuolelta tehty Italialaiseksi. Venus Fort ei ole suuri kooltaan, mutta sisustus liikkeet ovat toinen toistaan ihanampia. Jos pääomaa riittää, täältä kannattaa katsella varsinkin koruja. 

VF:n jälkeen ulkona kävellessämme, sulhanen päätti, että nyt mennään maailmanpyörään. 

En tiedä olisinko uskaltanut lähteä, jos olisin tiennyt kyseessä olevan yhden maailman korkeimmista maailmanpyöristä. Pelkään korkeita paikkoja jonkin verran, (saman verran kuin normaali, oman kuolevaisuutensa ymmärtävä ihminen?) joten tämä oli jännä kokemus. Jotkut maailmanpyörään menevistä maksoivat ekstraa siitä, että pääsivät lattiaa myöten täysin läpinäkyvään koppiin… itse olisin varmasti moisessa saanut paniikkikohtauksen. Nyt vain pelkäsin ”normaalisti”, mikä oli sulhasesta hirveän hauskaa! 

Kun pyörä ei ollut vielä ihan korkeimmalla

Seuraavana päivänä kävelimme hotellilta Hie-temppelille.

Temppeliltä otimme taksin vilkkaaseen Shinjukuun, jossa olimme sopineet tapaavamme
J:n opiskelijan, joka oli sattumalta samaan aikaan Japanissa. Opiskelija, jota kutsun tässä nyt A:ksi, oli kolmannetta kertaa Japanissa, ja tiesi kaikki hyvät paikat, kuten Sapporo Soup curry-paikan Shinujukussa, jossa kävimme nauttimassa erinomaista currya. Olimme iloisia, että A näytti meille näitä paikkoja ja suostui hengailemaan Tokiossa muutaman päivän meidän vanhusten kanssa. :) 

Curry tarjoiltiin riisin kera

Lounaan jälkeen A ja sulhanen pelailivat vähän aikaa Taito-centerissä, joka oli monikerroksinen rakennus täynnä mitä erilaisempia konsolipelejä. Tokiossa vastaavia paikkoja löytyi paljon. 

Pelailun ja Shinjukussa kulkemisen jälkeen suunistimme (google mapsin avulla) taas yhteen omista must-see kohteistani, eli Samurai-museoon, joka koostuu yksityisen keräilijän kokoelmasta. 

Museokierroksella opas kertoi meille Samurai-historiasta ja näytteillä olevista haarniskoista ja aseista. Tässä museossa kuvia sai, luojan kiitos, ottaa, mutta ilman salamaa.

Lapsen haarniska, tarkoitettu vain koristukseksi.

Museossa kävijöillä oli mahdollisuus kuvauttaa itsensä kimonon, katana-miekan tai Samurai-päähineen kanssa. Valitsin hieman tylsän mutta yhteensopivan kokonaisuuden:

Museon jälkeen kävimme vielä syömässä    . En innostunut siitä että minukin tofuni saivat "lihakylvyn", mutta tulipahan koettua tämäkin japanilainen ruoka. Ruoka Japanissa oli yleisesti aivan mielettömän hyvää! Kannattaakin kokeilla mahdollisimman paljon eri ruokalajeja, ja tietenkin niitä perinteisiä. Herkuista suosikkejani olivat vihreä-tee(matcha) jäätelöt ja latet.

Yöllinen Shinjuku oli kiehtova ja vielä vilkkaampi kuin päivällä. Mahdollisia Yakuzan jäseniäkin näin. Heidät tunnistaa monista tatuoinneista. Paljon tatuoidun ulkomaalaisen voi olla mahdotonta päästä kylpylään Japanissa, koska runsaat tatuoinnit yhdistetään Yakuzan mafiaan... ja muulla väestöllä en tosiaan nähnytkään yhden yhtä tatskaa.

Hää-jälkiviisastelut

Blogissa on ollut nyt hiljaista, mutta olen työstänyt juttuja koko ajan: ei tämä hääblogaaminen häihin loppunutkaan!
Kirjotin tämän merkinnän melkein heti häiden jälkeen, mutta mietin sen julkaisemista näin pitkään. Päädyin kuitenkin siihen, että haluan ehdottomasti nämä näkemykset julkaista, koska haluan olla rehellinen, kuten oikeassa elämässäkin olen, enkä kaunistella asioita. Haluan myös mahdollisesti auttaa tulevia morsiamia ajattelemaan kaikkia mahdollisia seikkoja häiden suhteen.

Eli, tässä ”mitä tekisin toisin” ja Wanhan sekä Wiisaan Rouwan Winkkejä sekä Waroituksia tuleville morsiamille: 

Mitä tekisin toisin

1. Palkkaisin häihin koordinaattorin. Ellei kaasoja ja bestmaneja ole montaa, ja häissä on paljon koordinointia vaativia juttuja, voi kokonaisuus muodostua liian vaativaksi. Meillä meni todella hyvin, varsinkin siihen nähden, että vieraita opastivat ja infosivat vain kaksi kaasoa ja yksi bestman. Tosin bestmanin vaimo myös auttoi juhlissa todella paljon, kiitos vieläkin siitä. <3

2. En ajattelisi koko ajan niin hirveästi sitä, joutuvatko vieraat nyt odottamaan meidän takiamme, vaan ottaisin aikaa sitä tarvitseviin juttuihin kuten yllätyssaapumiseen veneellä, jotta se onnistuisi suunnitellulla tavalla.

3. Sulhasen mielestä photobooth polaroidkuvauksella olisi tullut liian kalliiksi, joten emme toteuttaneet sitä ollenkaan. Näin jälkikäteen harmittaa vähän, ettei minkäänlaista photoboothia ollut, vaikka toisaalta sille ei oikein ainakaan sisätiloissa olisi löytynyt paikkaakaan. Jos aika ja budjetti nyt sallisivat, toteuttaisin yhden suunnitelman mukaisesti photobooth-pisteen hääpaikan ulkopuolelle.

4. Kiristäisin hääpuvun korsetin kunnolla, ja muutenkin ottaisin aikaa puvun laittamiseen kuvauskuntoon, vaikka sitten joutuisinkin olemaan ”poissa” juhlista. Nyt näin ei tehty, ja sen takia korsetti on useimmissa kuvissa huonosti… takaapäin otetuissa kuvissa näkyy vino modesty panel. Hääpäivänä pitäisi olla edustavimmillaan, ja tämä nyt ei ihan ollut sitä…

5. Hankkisin mieluummin liikaa kukkia ja leikkovihreää (tai muita koristeita), kuin liian vähän. Nyt tilasimme liian vähän, ja se aiheutti viime hetken hakureissuja sekä sen, ettei leikkovihreää ihan riittänyt kuten olimme suunnitelleet.

6. Kävisin koemeikissä silloin, kun sen varasinkin, eli vuotta aiemmin. Uuden meikkaajan ja kampaajan etsiminen viimeisillä viikoilla ennen häitä oli todella stressaavaa ja kamalaa, sekä vie liikaa aikaa hääjärjestelyiltä.

7. Ylipäätään rauhoittaisin hääviikkoa, jonne jäi nyt aivan liian paljon tekemistä. En ehtinyt fiilistellä häitä ollenkaan.

8. Laihduttaisin tavoitepainoon hampaita kiristämällä, vaikka kuinka oli ongelmia terveyden kanssa. Ymmärrän siis omasta kokemuksesta hyvin, että tämä kyseinen asia stressaa morsiamia, mutta ymmärrän myös niitä tahoja, joiden mielestä nämä ovat ne viimeiset asiat, joita häiden lähestyessä tulisi miettiä.

9. Tavallaan kaikki edellä mainitut ignoroiva neuvo: parempi oma asenne. Mitkään häät tai juhlat eivät ole stressi-itkujen arvoiset, ja se, että asioita menee pieleen, on normi. (ainakin minulle :D ystäväni kommentoin kerran: ”Miten kellään voi olla noin huono tuuri?” ...ja se todellakin pitää paikkansa.) Vastoinkäymistenkin keskellekin on tärkeää pysyä positiivisena. (tiedän: helpommin sanottu kuin tehty.) 

Winkit & Waroitukset

1. Hääpäivä menee todella nopeasti. Kaikki naimisiin menneet sanovat hääblogeissaan näin, mutta ei sitä oikeasti ymmärrä ennen kuin on itse päivän kokenut. Juhlapaikkaa ja ympäristöä ei juurikaan ehdi fiilistellä, ja osa vieraistakin lähtee hyvästelemättä, kun itse olet jossain muualla. (vessassa? iltakuvauksessa?) Varaudu siihen, että päivä hujahtaa, ja pyri viettämään siitä mahdollisimman paljon vieraiden kanssa. Mekään emme kaikille ehtineet puhua, mutta kiersimme pöytiä jonkin verran ja kyselimme vieraiden tunnelmia.

2. Valokuvaukseen kannattaa varata enemmän aikaa, kuin aluksi suunnittelee. Emme olleet lainkaan varautuneet siihen, että niin monet sukulaiset halusivat yhteiskuviin meidän kanssamme, vaan olimme varautuneet kuviin vain omien vanhempiemme ja kaasojen sekä bestmanin kanssa. Varaudu siihen, että kaikki kummisi ja serkkusi tahtovat ottaa kuvat juuri teidän kanssanne!

3. Joihinkin yllätyksiin ette ole valmistautuneet. Meillä näitä olivat mm. häätanssin keskeytys(-perinteinen ”ryöstö”) sekä yksi liian humalassa oleva sukulainen, joka pahimmillaan häiriköi muita vieraita ja hieman myös puheita Olimme osanneet varautua humalassa olemiseen, mutta emme muiden vieraiden ahdistelemiseen.
Toisaalta myös positiivisia yllätyksiä voi tulla, kuten meillä: en edelleenkään meinaa uskoa, että sulhanen biletti ja tanssi ihan kunnolla, samoin kuin kaason kumppani, joka ei niin todellakaan normaalisti tee. :D
Odottamattomia ja odotettuja haavereita voi myös sattua: vaikka teillä olisi lastenhoitajat häissä paikalla, yksi lapsi ehtii työntää sormensa terottimeen ja saada haavan, mistä tullaankin vinkkiin:

4. Vessakorit on hyvä olla, vaikka kukaan ei niitä käyttäisi. Meidän häissä koreja käytettiin ainakin naisten puolella, myös allekirjoittanutta myöten, ja haaverin sattuessa oli todella hyvä, että laastareita oli saatavilla. Meidän vessakorien sisältöön kuului ainakin:
-kosteuspyyhkeitä
-pumpulipuikkoja & pumpulia
-ompeluväline-kit
-hakaneuloja
-deodorantti (miesten & naisten)
-hiuslakkaa & hiusgeeliä
-käsirasva
-sukkahousut
-kirkasta kynsilakkaa
-kampa & harja
-tamponeita & siteitä
-rakko- ja haavalaastereita
-nenäliinoja
-nukkaharja

5. Lapsille on hyvä olla varattuna leikkipaikan lisäksi myös lepopaikka. Meidän juhlapäivämme oli pitkä: kirkossa klo 13 myöhään yöhän, ja lapset eivät ehkä normaalisti jaksa tällaista päivää ilman päiväunia. Meillä oli tähän loistavana ratkaisuna isäni juhlapaikan edustalle parkkeerattu asunto-auto, jossa lapset(ja ainakin yksi aikuinenkin) kävivät lepäämässä.  Lepomahdollisuuden ja muiden tekemisten ansiosta lapsivieraamme pysyivät todella tyytyväisinä ja olivat niin ihania! Harmittaa, etten ehtinyt viettää enemmän aikaa heidän kanssaan, vaikka muutamia sanoja vaihdettiinkin. :) Erityisesti pienille tytöille on tärkeää päästä juttelemaan morsiamen kanssa. <3

6. Jotain tulee menemään pieleen, ja mahdollisesti monikin asia.
Ohjelmasta täysin suunnitelmien mukaan meni ainoastaan tietokilpailu, mutta siinäkin tapahtui palkintojen jaossa virhe: joukkueelle piti antaa jäsentensä mukainen määrä geisha-suklaalevyjä, kun nyt heille annettiin jostain syystä 1 tai 2 levyä yhteensä koko porukalle.
Kaikki ohjelmat joka tapauksessa toteutuivat, ja aikataulussa pysyimme melkein minuutilleen tekemäni arvion mukaisesti.
Vieraille aikataulua ei tiedotettu kellon tarkkuudella, eli ohjelmalapussamme ei ollut (juhlasuunnittelijan neuvon mukaisesti) lainkaan kellon aikoja, koska se olisi tuonut lisäpaineita aikataulun toteutumisesta, ja saanut ihmiset ihmettelemään, miksei jokin tietty ohjelmanumero jo tapahdu. Sen sijaan seremoniamestari tiedotti aina, milloin ohjelmassa on ”tauko”, eli mitään ohjelmaa ei varmastikaan tapahdu vaan ehtii huoletta käydä ulkoilemassa ja wc:ssä.
Suosittelen samaa ratkaisua muillekin, ja ylipäätään selkeää tiedottamista ohjelmasta. Meillä pääosan juonnosta hoiti kaasoni/siskoni, joka opiskelee urheilutoimittajaksi. Jos näin ammattitaitoista juontajaa ei omasta takaa löydy, voi hyvinkin harkita seremoniamestarin palkkaamista.

7. Kommunikoi selkeästi palveluntarjoajille koko hääsuunnittelun ajan.  Itse luulin tässä onnistuneeni, mutta sekä kukkiin että kakkuun tuli pinkkejä kukkia, joita en olisi niihin missään nimessä halunnut. Olin sanonut, etten halua vaaleanpunaista, mutta se ei nyt ihan riittänyt. Kannattaa olla siis todella tarkka kaikissa osa-alueissa, ja varmistella asioita vielä enemmän kuin paljon.

Lopussa pusu palkitsee. Kuva Emmi Virtanen