Häämatka osa 3

Tämä kolmas osa on viipynyt pitkään, ja nyt kaiken lisäksi blogger ei ollutkaan tallentanut pitkää tekstiä, jonka olin kirjoittanut, joten meni hermot ja julkaisen tällaisen nopeamman version, että saan vihdoin asian pois päiväjärjestyksestä, ja pääsen uusiin aiheisiin!

Disney Sean:n jälkäisenä päivänä kävimme Tokyo Dome Cityssä, jossa vierailimme Jump-animekaupassa ja Spo-dorissa, jossa kokeilimme pesäpallo-harjoittelua.
Aktiviteettien ja lounaan jälkeen suuntasimme jälleen kerran Akihabaraan shoppailemaan sekä käymään kissa ja siilikahviloissa. 

Kissakahvila oli tosi tylsä ja asiakaspalvelultaan japanilaisittain jopa töykeähkö, ja kissat lähinnä menivät pois, jos niiden lähelle meni. Muiden asiakkaiden kanssa kissat kyllä leikkivätkin, joten ehkä en vain ole kissa ihminen. Siilikahvila sen sijaan oli ihana! Siilit ovat niin suloisia, että minulla on ollut nyt jo pidemmän aikaa kuume hankkia oma afrikan kääpiösiili. 

Illalla menimme Kagaya ravintolaan, josta hotellin henkilökunta oli etukäteen varannut meille pöydän. Varaus tulee siis tehdä hyvissä ajoin etukäteen, koska paikka on todella suosittu. Kuten niin monet muutkin länsimaalaiset turistit, olimme nähneet tämän Youtube pätkän ravintolasta, ja päättäneet sen perusteella, että pakkohan siellä on käydä. Ja olihan se kokemus! Ei kuitenkaan aivan niin äärimmäinen kuin videolle taltioitunut, vaikka samoja performansseja nähtiinkin. Ravintolan pitäjä jutteli meidän kanssamme illan lopuksi, ja kävi selväksi, että hän on oikeasti ihan tavallinen, loistavan liikeidean keksinyt täysjärkinen perheenisä, vaikka sitä voikin olla vaikeaa uskoa. :D 

Mark Kagaya

Viihdearvossa katsottuna Kagaya on ehdottomasti käymisen arvoinen, mutta ruoka oli rehellisesti sanottuna kehnoa, ainakin kala...liharuoka saattaa olla parempaa. Elämyksestä kiinnostuneille suosittelisin paikassa käymistä, mutta mahdollisimman halvan menun valitsemista listalta. (me valitsimme kalleimman, jossa mm. ei ollut mitään rajaa juomien määrällä. Menusta ei käy ilmi, mitä ruokaa tarjoillaan. Kokemukseen kuuluu myös teema-maan valitseminen: me valitsimme Ranskan.)

Kagayan jälkeen lähdimme kolmen vielä British Pubiin, jossa seurattiin Japani-Kolumbia jalkapallo-ottelua.
J on pelannut jalkapalloa monta vuotta, mutta minua urheilu ei niin hirvittävästi yleensä kiinnosta. Tänä iltana kiinnosti, koska tunnelma pubissa oli niin katossa! Mitään vastaavaa Suomesta tuskin löytyy. Pubi oli jokaista senttimilliä myöten täynnä väkeä, ja kaikki eläytyivät peliin. Näin ollen myös Japanin häviö tuntui murskaavan ikävältä, myös meistä ei-japanilaisista. (emmekä olleet ainoat länsimaalaiset kannattajat.)

Seuraavan päivän aamuna vierailimme Meiji-temppelillä.

Todella kauniit puut ja metsä reunustivat kävelytietä temppelille.

Temppelille lahjoitetut sake-tynnyrit

Temppelin edustalla olevat, köydellä yhteen liitetyt pyhät puut symboloivat onnellista avioliittoa.

Temppelin jälkeen kävelimme Harajukun, "Japanin katumuodin mekan" alueelle.

 Harajuku oli yllättäen todella paljon pienempi ja hiljaisempi kuin olin odottanut. Pieniä ja mielenkiintoisia liikkeitä kyllä riittää niille, joita vaateshoppailu kiinnostaa, mutta meitä ei kiinnostanut. :D Sen sijaan innoistuimme käymään taas kerran yhdessä eläinkahvilassa; Harry's Zoo:ssa, jossa oli saukkoja(!), chincilloja, kaneja ja siilejä.

Ruokinnan lopuksi saukko nappasi minulta kipon ja piti sitä itsellään :D

Varsinaisen Harajuku-alueen ulkopuolelta löytyi laadukkaampia käsityötuotteita ja matkamuistoja myyvä liike Oriental Bazaar, jota suosittelen. Täältä mukaan tarttuivat tuliaiksiksi t-paita ja sakesetti.

Toiseksi viimeisenä reissupäivänä suuntasimme jälleen viihteen mekkaan; Shinjukuun, jossa nähtävää riittäisi varmaan useammaksi viikoksi. Minulle tärkeää oli päästä käymään jossakin Tokion Liisa Ihmemaassa-teemaravintoloista, joista Alice in Magical Land valikoitui hyvien arvostelujen ja sijainnin ansiosta. Ilman varausta odotimme pöytää tunnin ajan. 

Ravintolan sisustus oli ihana, mutta tunnelmallisempiakin Alice-ravintoloita varmaan Tokiosta löytyy. Myös ruoka-annokset olivat J:n mielestä liian pieniä. Ensi kerralla toisen paikan testaus. :) 

Ravintolan jälkeen aika lensi nopeasti shoppailemalla muun muassa Tokyo Times Squarella. Siellä vierailin taas yhdessä Tokyo Hands-kaupassa, joka oli kauppakeskuksen sisällä oleva monikerroksinen liike. Askartelijalle todella "vaarallinen" paikka, jossa pää menee pyörälle tavarapaljoudesta.

Shoppailun lopuksi vierailimme Hanazono Shrinessa. 

  
Myöhään illalla söimme havajilaisessa Hale Kai’s ravintolassa hotellimme lähettyvillä. Ruoka oli aivan loistavaa, vahva suositus tälle paikalle. <3 

Katkarapua & riisiä Hale Kai'ssa

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä suuntasimme Shibuyaan, jossa tapasimme A:n ja menimme syömään ”liukuhihnasushi” ravintola Genki-sushiin. Tilaukset tehtiin kätevästi omilta paikoilta, tietokoneelta. Tietenkään sushin laatu ei nyt ollut kovin huippua, mutta silti suurin osa maistamistani susheista oli parempia tai vähintäänkin yhtä hyviä kuin Suomen sushibuffeteissa. Genkien susheissa on se etu buffetteihin verrattuna, että sushit tehdään vasta tilattaessa, eivätkä ne näin ollen seiso tuntitolkulla lämpimässä. Oikeasti sushit pitäisikin syödä välittömästi valmistamisen jälkeen, ettei maku muutu epäedulliseen suuntaan.

Ruokailun jälkeen jatkoimme shoppailua. Kävimme mm. Disney-kaupassa, Loft- sekä Don Quijote-liikkeissä. Viimeeksi mainitussa myydään kirjaimellisesti kaikkea edullista tavaraa juomista ja karkeista vaatteisiin ja elektroniikkaan.

Loftissa oli aivan ihania juttuja! Kannattaakin mielestäni unohtaa matkamuisto-rihkamaa myyvät katukaupat ja käydä hankkimassa tuliaiset sen sijaan vähän laadukkaampia tuotteita myyvistä kaupoista kuten Loft ja Oriental Bazaar. Edullisia mutta silti matkamuistokrääsää persoonallisempia tuotteita myyvät myös monet japanilaiset dollarstoret, kuten Daiso Shibuyassa.

Loft

Kävimme myös "Japanin IKEASSA", mutta liikkeen oikeaa nimeä en valitettavasti muista. Lisäksi A ja J kävivät taas pelailemassa muutamat pelit ennen iltakahvittelua.

Kahvilan mielenkiintoisia kakkuja, mukana vihainen Trump :D

Kahvilassa testasin viimeinkin yhden "pakko kokeilla" japanilaisista ruuan, eli Omuraisu:n eli munakas, jonka sisältä on riisi-kana täyte, ja päällä yleensä ketsuppia, tai joskus tumma kastike. Aika hyvää!

 
Viimeisenä päivänä Japanin maaperällä lähdimme lentokentälle aikaisin aamulla, ja kentällä teimme vielä lisää ostoksia: ostin muun muassa valtavan Hello Kitty-kassin tavaroille, jota olimme joutuneet kantamaan lentokentällä jätesäkissä. :D Näin siksi, että matkalaukkujemme painorajat ylittyivät reippaasti, ja edellisenä iltana seurasi järkyttävä säätö saada laukkujen sisältöä kevennettyä... jouduimme heittämään jonkun verran "ei välttämättömiä tavaroita" roskiin. Sama juttu kävi Kiinan matkallamme, eli emme olleet oppineet mitään. :D Seuraavalle pitkälle reissulle tavoitteena olisi ottaa kokonaan tyhjä tai ainakin mahdollisimman vähän tavaraa sisältävä matkalaukku.

Tästä tullaankin Japaninmatkavinkkeihin:

1. Pakkaa väljästi, koska todennäköisesti tulet ostamaan tavaraa. Paljon.En usko, että Japanissa on mahdollista kokonaan välttää ostoshurjastelua, kun saatavilla on niin paljon tuotteita kosmetiikasta askartelutavaroihin, sistusesineisiin, vaatteisiin ja koruihin. Me ostimme lähinnä pikkutavaraa(varsinkin postikortteja) ja elintarvikkeita(matchaa ja matcha-herkkuja sekä sakea).  Jos pääomaa kuitenkin riittää isompiin hankintoihin kuten kimonoihin, yukataan tai arvoesineisiin, kannattaa varata matkalaukkuihin entistä enemmän tilaa.

Muutamat ostokset...

2. Opettele japania ainakin perussanaston verran. 
Kohteliaisuudet ovat hyvä alku. Me sanoimme kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa kiitoksen muodossa: arigatou gozaimasu, mitä paikalliset eivät kuulemma tee. Tätä "extra kohteliasta" kiitosta kuitenkin selvästi arvostettiin, joten minusta turisti voi sitä aivan hyvin käyttää.

3. Osta Japan Railwaypass jos liikut junalla, ja varsinkin jos matkustat kertaakaan Tokion ulkopuolelle.
Se on todellakin rahansa arvoinen. Esimerkiksi erilliset liput pelkästään Kiotoon ja takaisin olisivat tulleet kalliimaksi, kuin JR pass.

4. Varaa käteistä mukaan(kaikkialla ei käy kortti), ja varaudu siihen, ettet saa kaikkia pikkukolikoita käytettyä, mutta yritä. Suomessa rahanvaihto perii kolikoiden käsittelemisestä palkkion, ja heillä on myös raja, jota enempää kolikoita eivät edes ota vastaan.

5. Lue Japanin tapakulttuurista ennen matkaa. Japanin kulttuurin fanittajina ja pitkään matkasta haaveilleina minä ja J olimme tutustuneet tapakulttuurin jonkin verran jo etukäteen, mutta kertauksessa taisi silti tulla uusiakin asioita esille.

6. Tokiossa ei juurikaan ole roskiksia, mutta ei myöskään roskia. Roskaaminen on todella tökeröä kaupungin siisteydestä ylpeiden Tokiolaisten mielestä. On ehkä kannattavaa pitää mukanaan jonkinlaista muovipussia roskille, tai sitten vain noudattaa japanilaista tapaa eli syö ruuat siellä, missä ne ostetaan, jottei vahingossakaan joudu kantamaan roskia mukana.

7. Hanki kannettava nettiyhteys. En ymmärrä, miten Tokiossa voi edes pärjätä ilman. Suosittelen myös google mapsin navigointi-ohjelmaa. 

Hyviä vinkkejä löytyy netistä pilvin pimein, mutta tässä olivat minusta muutamat tärkeimmät. Toivottavasti joku lukijakin innostuu nyt lähtemään Japaniin, joka on turistille todella mukava paikka olla: kulttuuri on upeaa, asiat toimivat, asiakaspalvelu on laadukasta ja ihmiset huomaavaisia. Japanilainen estetiikka on vertaansa vailla, ja ainakin Tokiossa riittää viihdettä moneen makuun.

Häämatka osa 2

Hyvän Tokio-alun jälkeen minulla oli kiire ehtiä käymään päiväreissulla Kiotossa, joten lähdimme sinne. Olimme etukäteen ostaneet Japan rail-passit, joiden ostaminen on turistille oikeastaan pakollista, jos käyttää julkisia, saati matkaa yhdestä kaupungista toiseen.

Lähdimme matkaan aikaisin aamulla, mutta matkoissa Kiotoon ja takaisin menikin  aikaa: 2h 20min/suunta.
Kiotossa minulla oli hyvin selkeä agenda siitä, mitä halusin ensisijaisesti nähdä: Fushimi Inari shrine, joka olikin juuri niin upea kuin olin ajatellutkin temppeleineen ja kettupatsaineen.

Ketut ovat Inari-jumalan lähetteliäitä

Monet Kioto-vierailijat olivat pukeutuneet perinteisiin asuihi: kimonoihin tai yukataan.

Arkipäivästä huolimatta turisteja riitti

Temppelissä oli useampi paikka, jonne saattoi jättää omat toiveensa. (toivelaatta on maksullinen) Mekin jätimme!

....Tätä polkua pitkin olisimme ilmeisesti päässeet hienojen näköalojen kukkulalle, mutta J ei jaksanut kävellä perille asti. :D Toisaalta ehkä parempi niin, että ehdimme muuallekin.

Temppelin jälkeen kävimme paikallisessa kahvilla, jonka jälkeen otimme taksin. Sanoimme taksikuskille haluavamme ”jonnekin alueelle, jossa voi nähdä Geishoja.” Mukava kuski vei meidät Gion-alueelle, jossa ei kyllä Geishoista ollut tietoakaan, mutta erilaisista myymälöistä ja ravintoloista senkin edestä. Alue oli ihana, Japanilainen ”vanhakaupunki” vilkkaammalla putiikkikadulla varustettuna. 

Gionin ihanille pikkukaduille olisi voinut jäädä asumaan: kirjaimellisesti! Haaveilin, kuinka ihanaa olisi asua täällä.

Temppeli Gionissa

Gionissa söimme yhden reissun parhaista ravintola-illallisista!

Gionin ostoskadun kiertelyn jälkeen lähdimmekin jo juna-asemalle ja teimme yöllisen matkan hotellillemme.

Kioton herkkuja itselle ja tuliaiksiksi

Seuraavana päivänä suuntasimme katsomaan Hatchiko-patsasta, joka olikin suosittu turistinähtävyys, jossa omaa mahdollisuuttaan ottaa valokuva patsaan kanssa piti odottaa.

Hatchikon patsas sijaitsee vilkkaalla Shibyan alueella. Ihmismäärä ei vielä tähän aikaan kuitenkaan ollut ollenkaan liiallinen, toisin kuin vaikkapa yö-aikaan Shinjukussa.

Shibya on Akihabaran tapaan ”nuoriso” ja ”teknologia” alue. Täällä jonkin verran shoppailtuamme rohkaistuimme käymään äärimmäisen japanilaisessa instituutiossa, eli Maid Cafessa, MaiDreamingissä.

Maid Cafe:t ovat "vähän" arveluttavia lyhytmekkoisine tarjoilijoineen, mutta samalla kuitenkin ainakin itselleni jotain sellaista, joka on pakko kokea, jotta on kokenut Japanin. Meidän vierailumme oli onneksi tosi hauska, ja tarjoilijat olivat innoissaan, kun pääsivät tekemään meidän kanssamme kaikki ne jutut, joihin suurin osa muista asiakkaista ei innostu :D kuten moe moe kyun ja vastaavista-loruista(jotka ovat tärkeitä että ruuasta tulee hyvänmakuista!) ja eläin-pääpannat. 
Maideja ei saa valokuvissa näkyä, mutta muistoksi sai polaroid yhteiskuvat valitsemiemme tarjoilelijoiden kanssa söpöillä piirustuksilla varustettuna. Menuun kuului myös muu itse valittava lahja, esim. eläinpanta tai maidreamin kansio.

Tarjoilija eli Maid piirsi halutun eläinhahmon omuriceen eli munakasta ja kanaa sisältävään ruokaan

Shibyan jälkeisenä päivänä halusin modernin vastapainoksi mennyttä aikaa, joten vierailimme Edo Tokio-museossa, joka oli hieno kokemus erityisesti uskomattomine pienoismalleineen. Museo käsitteli Tokion menneisyyttä ja erityisesti Edo-kautta, sekä kehitystä tähän päivään. Jos yhtään museoista on kiinnostunut, niin tämä on sellainen, jota et halua Tokiossa missata! 

Yksityiskohta pienoismallista

Kabuki-hahmoja

Tyypillinen menneen ajan japanilainen koti

Huomasimme, että museon lähellä oli toinenkin museo: nimittäin Sumopaini-areena ja museo. Areenalle emme harmi kyllä päässeet, ja museokin oli todella pieni, mutta tulipahan käytyä. Joskus vielä haluan ehdottomasti päästä näkemään Sumopaini ottelun. (ja Kabuki esityksen, toivottavasti Kiotossa.)

Museon ja areenan edustalla olleet pahvifiguurit suosituista ottelijoista

Seuraavaksi suuntasimme Senso-ji temppelille, jossa oli myös pitkä ostoskatu.

Temppelin sisäänkäynti ja jättiläismäinen paperilyhty

Jättiläismäinen sandaali

Koi-kaloja

Kierros päätyi Tokio Skytreehen, jossa vierailimme.

Minua Sky Treessä kiinnostivat tietenkin itse rakennus ja näköalat, kun taas J:tä yläkerrosten Avangers-näyttely.

Seuraavana aamuna(ja aivan liian myöhään!) oli luvassa Tokio Disney Sea, jonka melkein jätimme välistä koska ajattelin sen olevan enemmän vain lapsille suunnattu: ja olin täysin väärässä! Tokio Disney Sea on ainoa laatuaan maailmassa, ja sopii (sekä on suunniteltu) selkeästi myös aikuiseen makuun. Puistossa olikin monia aikuisia pareja Disney-vetimissään. 

Puisto on mielettömän upea nähtävyys monine erilaisine maailmoineen:

Ariel's Grotto, yksi ihanimmista

Puiston laitteisiin jonottaminen on kivuliasta, mutta meidän valitsemamme päivä oli onneksi ”low growd.” Näitä netin tietoja kannattaa seurata. Emme tajunneet käydä ottamassa fast passeja, jotka ovat Disney puistoissa oikeastaan pakollisia. Pääsimme silti melkein kaikkiin laitteisiin mihin halusimme, mutta harmittaa edelleen että Tower of Terror jäi kokematta. Ensi kerralla sitten.

Massiivinen Tower of Terror

Indiana Jones-rideen pääsimme niin, että menimme vahingossa fast pass jonoon, ja menimme sitten itse laitteeseen single ridereina :D Single rider tarkoittaa siis käytännössä tyhjiksi jäävien paikkojen täyttäjiä. Tällä tavalla voi päästä laitteisiin hirveiden jonojen ohi, koska japanilaiset eivät missään nimessä halua näitä hajapaikkoja ottaa, vaan aina pitää istua oman kaverin vieressä.

Ravintolavaraus  puistoon kannattaa tehdä etukäteen, koska harvat hyvät ravintolat (japanilainen ja keskiaikainen) täyttyvät heti. Myös omia eväitä olisi pitänyt varata mukaan, koska puiston ruoka on kallista ja laadultaan heikkoa.

Tokiossa ei yksinkertaisesti voi käydä käymättä Tokio Disney Seassa, joka oli ainakin meille joka pennin arvoinen. Triton’s concert nimisen esityksen aikana liikutuimme kyyneliin, niin hienoa nähtävää meille tarjottiin. Esityksessä kuvaaminen oli kielletty.

Myös yöllä oli luvassa mielettömän upea Fantasia-show puiston ”merellä.” Tästä en edes ottanut kovin paljon kuvia, koska keskityin katselemaan. Esitys oli mielettömän upea...vaikeaa käsittää, miten tällainen produktio vedetään läpi joka ikinen ilta, efekteineen ja tanssijoineen.

Laitteissa ja esityksissä on ne miinuspuolet, että japania paljon ymmärtämättömiltä menee ”kaikki ohi”, niin minultakin, vaikka ”perusjuonta” pystyinkin seuraamaan, eikä esimerkiksi Fantasia näytöstä haitannut lainkaan se, ettei osannut täydellisesti kieltä. Tiivistettynä esityksen ideana on Mikin usko mielikuvituksen voimaan, ja pahikset, jotka yrittävät turmella hyvät aikeet koska ”ei mielikuvituksesta ole mihinkään.” Pinnan alla kommentoidaan koskettavalla tavalla  "tolkun ihmisiä" ja reaalimaailmaa, jossa taiteilijat(Walt Disney itsekin) joutuvat kamppailemaan.