Kiitoskortit

Kiitoskorttiemme lähetyksestä on jo aikaa, mutta palaan aiheeseen. Korttien matka tilauksesta saajille ei edennyt ihan mutkattomasti, mutta häistä oppineena en silmääkään räpäyttänyt. :D 

Tilasin korttimme Mintediltä, ja ensimmäisenä tulleet kortit olivat aivan liian tummia. Tai oikeammin ongelma ei ollut kortissa lainkaan, vaan liian tummassa valokuvassa, ja se taas oli meidän (kuvan) mokamme. Yritinpä kuitenkin, ja laitoin Mintedille palautetta, että kuva on liian tumma eikä näyttänyt samalta tietokoneeni ruudulla. (ei tietenkään, printattu kuva on aika eri asia…edelleen siis meidän mokamme.) Mintedin asiakaspalvelusta vastattiin pahoittelulla, ettei tuote ollut sellainen kuin olisimme halunneet, ja kerrottiin että he muokkaavat kuvan vaaleammaksi ja lähettävät uudet kortit, ja vieläpä nopeammalla lähetyksellä… kyllä kiitos! Mintedin asiakaspalvelu on molemmilla korttien tilauskerroilla ollut aivan mieletöntä, en voi tarpeeksi kehua. Positiivisten kokemusten takia aion myös jatkossa tilata Mintediltä aina, kun vain mitään tilattavaa keksin. 

Lopullinen kiitoskortti oli mielestäni kaunis, ja sopi tyyliltään täydellisesti meidän häidemme koristeluiden teemaan. Kortissa on ruusukulta-foliota.

Kuva: Minted.

Halusin tehdä sinetit myös kiitoskortteihin, kun olin tehnyt ne hääkutsuihinkin. Olin sinettivahan tilauspaikan suhteen aika varovainen, koska oli ebaysta tilaamani lisä-erä sinettivaha oli ollut huonoa: sulatettaessa se kupli, haisi pahalle ja näyttikin aika karsealta.

Pelasin siis varman päälle, ja ostin vahan hyväksi toteamastani Back to Zerosta. Sinettivaha saapui, mutta se oli väärää väriä. Alkoi viestittely ja erilaisten todistevalokuvien ottaminen, jotta saisin oikean tuotteen. Tämä asiakaspalvelukokemus ei mennyt ihan niin smoothisti kuin Mintedin kanssa, mutta lopulta sain postissa sen väristä sinetti vahaa, kuin olin tilannutkin: champagne gold.

Kirjekuorien etsiminen kortteja varten oli myös oma episodinsa. Ajattelin virheellisesti, että kyllähän tavallisia valkoisia kuoria nyt Sinellistä tai jostain helposti löytää: väärin! Ei löytynyt sitten millään. Lopulta äitini löysi kuoret Sinellin Outlet-liikkeestä. Kuoret olivat tummemmat (luonnonvalkoiset, vähän keltaisen näköiset) kuin olisin halunnut, mutta ne saivat kelvata. Helmiäiskuoret olivat kyllä kauniita, ja kokonaisuudesta tuli vihdoin sellainen, mitä olin halunnutkin. 

Halusin laittaa korttien väliin valokuvan vieraille, joten tilasin vielä ne, ja sitten olin vihdoin valmis aloittamaan korttiprojektin. Kuoria oli reippaasti yli sata, ja jokaiseen piti tehdä sinetti ja valikoida sopiva kuva, jossa kortin saajat näkyvät. Kukaan täysjärkinen ei ehkä rupeaisi tällaista yksin tekemäänkään, mutta allekirjoittanut rupesi… ja tykkäsi. Sinettien tekemisessä on jotain meditatiivisen rauhoittavaa, ja on mukavaa yrittää tehdä aina vähän parempi sinetti. Aikana, jona kaikki on nopeaa ja sosiaalista mediaa, tuntuu ihanalta palata hitaaseen tapaan ja ikiaikaisiin asioihin, kuten postitse lähetettävään korttiin ja sen viimeistelyyn sinetillä. Aion harrastaa sinettejä tulevaisuudessakin.

Joitain Vinkkejä sinettien tekemiseen:

1. Helpoin tapa tehdä sinetti on kuumentaa vaha siihen tarkoitetussa ”lusikassa” liekin yllä. Lusikkaa ei kannata pitää liian lähellä liekkiä.

2. Vaha on valmista silloin kun se on silminnähden sulaa. Tätä voi olla joskus vähän vaikeaa arvioida, mutta aika nopeasti sen kuitenkin huomaa. Jos vaha on lusikassa liian kauan, alkaa se savuta ja mahdollisesti kuplia. Pientä kuplimista voi tosin tapahtua, vaikka vaha ei olisikaan liian kuumaa.

3. Hyvä ja sopivasti sulanut sinettivaha levittyy tasaiseksi, pallomaiseksi pisaraksi oikeastaan itsestään: minun ei ainakaan tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin kumota vaha sulatuslusikasta paperille. Vaha leviää vähän, mutta sen ei pitäisi alkaa valumaan laajalle alueelle.

4. Sinetti kannattaa painaa vahaan välittömästi, ja pitää se siinä vähintään pari-viisi minuuttia. En laskenut missään vaiheessa tarkkaa aikaa, mutta sopivan välin löytää kokeilemalla. Sinetin voi antaa olla paikallaan vahan päällä, kun alkaa sulattamaan seuraavaa erää. (minun oli ainakin pakko tehdä näin, ettei työskentely hidastu.)

5. Sinettilusikka kannattaa puhdistaa välittömästi jokaisen vahan sulatuksen jälkeen, koska vaha lähtee pois kaikista helpoiten, kun lusikka on vielä kuuma. Putsasin itse sulatuslusikan talouspaperilla, ja sitten vain uutta vahaa sulattamaan. Välillä kyllä poltin sormiani, mutta siltä välttyy, kunhan käyttää riittävästi paperia.

6. Sopiva määrä vahaa on vähän makuasia, ja riippuu myös sinetin koosta. Minusta juuri oikea määrä oli esim. yksi ja puolikas tällaisia vahahelmiä. Yksi oli juuri ja juuri liian vähän, ja kaksi taas liikaa. Jos vahaa sulattaa ”lusikkamenetelmällä”, suosittelen ehdottomasti noita vahahelmiä: huomattavasti helpompaa, kuin ruveta leikkaamaan vahaa pitkistä pötkylöistä, kuten tein kutsukorttien sinettiprojektissa. 

..Toivottavasti näistä vinkeistä on apua, jos suunnittelet sinettien tekemistä! Halusin kirjoittaa nämä vinkit, koska koen, että netin tutoriaaleista ja videoista sai usein virheellistä tai riittämätöntä tietoa, sekä turhia "apuvinkkejä," jotka eivät itselläni testattuna toimineet.(esim. sinetin käyttäminen oliiviöljyssä. Hyvä sinetti lähtee helposti irti, eikä tarvitse mitään kostuketta.)