Vihkiminen & kirkkomusiikin valinta

Blogi on ollut hiljainen, mutta jatkaa vielä eloaan sillä kirjoitettavia aiheita riittää. Julkaisutaukoa selittää osaltaan se, että minua on vaivannut jonkinlainen ”after wedding blues”, josta mahdollisesti oma merkintänsä tulossa. Nyt palaan häiden aiheista kirkkovihkimiseen & musiikkiin. 

Meille kirkkovihkiminen oli itsestään selvä valinta. Minulle kirkollinen vihkiminen oli hengelliseltäkin kannalta tärkeä, koska ehdottomasti halusin Jumalan siunauksen avioliitolle, ja ateistiselle puolisollenikin kirkkovihkiminen kuului toiveissa yhteen häiden kohokohdista. Kirkko tuntui vihkimiseen parhaimmalta ja varmimmalta paikalta, vaikka seremonian olisi voinut toteuttaa myös juhlapaikalla, kuten nykyisin yhä useammin tehdäänkin. Sään epävarmuuden takia halusin kuitenkin kirkkovihkimisen. Meidän kirkkomme valikoitui puhtaasti sillä perusteella, että sieltä oli juhlapaikalle lyhyt matka. Puotilan kappeli sopi myös tyylillisesti loistavasti juhliemme henkeen: kirkko on vanha, pieni ja intiimi kivikirkko, jonka seinällä on muun muassa purjeveneen pienoismalli. <3 

Vihkiseremoniamme oli täydellinen, ja musiikki näytteli suurta osaa elämyksessä. Olin ennen häitä miettinyt musiikkipuolta kovastikin. Alttarille kävelyn aikana soivaan musiikkiin minulla oli kaksikin rakasta suosikkia: joko Gabrielle Aplinin coveri The Power of Love- kaiuttimista soitettuna, tai Kanon C duurissa. Valinta näiden välillä oli todella vaikea, koska molemmat ovat mielestäni niin mielettömän ihania! Myös sulhanen piti yhtä paljon molemmista. Lopullisessa valinnassa meitä auttoi kanttorimme Katri, jonka näkemyksen avulla valikoitui myös poistumismarssi: Clarken trumpet voluntary. En halunnut mitään kulunutta tai liian vakavaa marssia, joten sopivan sävellyksen löytämien ei käynyt ihan helposti, vaan vaati tuntien kuuntelua erinäisillä sivuilla… onneksi meille täydellinen kuitenkin lopulta löytyi, vaikka lopulliset musiikkivalinnat lyötiinkin lukkoon melko nopeassa aikataulussa. Clarken sävellys on kevyt, iloinen ja juhlava, eikä ehkä se kaikkien perinteisin, ainakaan itse en ollut kyseistä marssia aiemmin häissä kuullut.
Vaikka minulla oli aika selvät näkemykset, mitä musiikilta toivoin, ei kirkkomusiikin tietämys kuitenkaan ole millään tavalla pakollista: hyvä kanttori kyllä neuvoo ja auttaa valitsemaan juuri teille sopivan musiikin.
Vihkimusiikkia valitessa omien häiden kanttoriin voi olla yhteydessä kuukautta ennen, ja tarvittaessa varmasti aiemminkin. Puotilan kappelin Tahdon-illassa käyneenä ehdottomasti suosittelen kyseisiä iltoja tuleville hääpareille: paitsi että illoissa kuullaan musiikkinäytteitä, saadaan myös tietoa siitä, mitä ylipäätään on kyseissä kirkossa mahdollista toteuttaa.

Musiikillisesti kirkkoon sopii ehkä loppujen lopuksi parhaiten juuri sinne sävelletty musiikki. Uruille tehdyt sävelmät toimivat myös yleensä parhaiten juuri uruilla soitettuna. Itse olisin toivonut jousikvartettia soittamaan häissämme, mutta kynnyskysymyksesi nousi raha. Onneksi uruilla soitettu Canon oli aivan yhtä upea, ja oikeastaan hienompikin! Koskettava musiikki kruunasi alttarille astelun, ja kunnon parkuminenhan siinä tapahtui :D …mutta onnellinen sellainen!
Korostan siis, että täydellisen musiikin valinta elämän tärkeimpään hetkeen on iso juttu. Siihen kannattaa valmistautua ajoissa, ja käydä keskustelua oman kanttorinsa kanssa.

Millaiset tunteet teillä muilla on/oli kirkkomusiikin suhteen?

Kiitoskortit

Kiitoskorttiemme lähetyksestä on jo aikaa, mutta palaan aiheeseen. Korttien matka tilauksesta saajille ei edennyt ihan mutkattomasti, mutta häistä oppineena en silmääkään räpäyttänyt. :D 

Tilasin korttimme Mintediltä, ja ensimmäisenä tulleet kortit olivat aivan liian tummia. Tai oikeammin ongelma ei ollut kortissa lainkaan, vaan liian tummassa valokuvassa, ja se taas oli meidän (kuvan) mokamme. Yritinpä kuitenkin, ja laitoin Mintedille palautetta, että kuva on liian tumma eikä näyttänyt samalta tietokoneeni ruudulla. (ei tietenkään, printattu kuva on aika eri asia…edelleen siis meidän mokamme.) Mintedin asiakaspalvelusta vastattiin pahoittelulla, ettei tuote ollut sellainen kuin olisimme halunneet, ja kerrottiin että he muokkaavat kuvan vaaleammaksi ja lähettävät uudet kortit, ja vieläpä nopeammalla lähetyksellä… kyllä kiitos! Mintedin asiakaspalvelu on molemmilla korttien tilauskerroilla ollut aivan mieletöntä, en voi tarpeeksi kehua. Positiivisten kokemusten takia aion myös jatkossa tilata Mintediltä aina, kun vain mitään tilattavaa keksin. 

Lopullinen kiitoskortti oli mielestäni kaunis, ja sopi tyyliltään täydellisesti meidän häidemme koristeluiden teemaan. Kortissa on ruusukulta-foliota.

Kuva: Minted.

Halusin tehdä sinetit myös kiitoskortteihin, kun olin tehnyt ne hääkutsuihinkin. Olin sinettivahan tilauspaikan suhteen aika varovainen, koska oli ebaysta tilaamani lisä-erä sinettivaha oli ollut huonoa: sulatettaessa se kupli, haisi pahalle ja näyttikin aika karsealta.

Pelasin siis varman päälle, ja ostin vahan hyväksi toteamastani Back to Zerosta. Sinettivaha saapui, mutta se oli väärää väriä. Alkoi viestittely ja erilaisten todistevalokuvien ottaminen, jotta saisin oikean tuotteen. Tämä asiakaspalvelukokemus ei mennyt ihan niin smoothisti kuin Mintedin kanssa, mutta lopulta sain postissa sen väristä sinetti vahaa, kuin olin tilannutkin: champagne gold.

Kirjekuorien etsiminen kortteja varten oli myös oma episodinsa. Ajattelin virheellisesti, että kyllähän tavallisia valkoisia kuoria nyt Sinellistä tai jostain helposti löytää: väärin! Ei löytynyt sitten millään. Lopulta äitini löysi kuoret Sinellin Outlet-liikkeestä. Kuoret olivat tummemmat (luonnonvalkoiset, vähän keltaisen näköiset) kuin olisin halunnut, mutta ne saivat kelvata. Helmiäiskuoret olivat kyllä kauniita, ja kokonaisuudesta tuli vihdoin sellainen, mitä olin halunnutkin. 

Halusin laittaa korttien väliin valokuvan vieraille, joten tilasin vielä ne, ja sitten olin vihdoin valmis aloittamaan korttiprojektin. Kuoria oli reippaasti yli sata, ja jokaiseen piti tehdä sinetti ja valikoida sopiva kuva, jossa kortin saajat näkyvät. Kukaan täysjärkinen ei ehkä rupeaisi tällaista yksin tekemäänkään, mutta allekirjoittanut rupesi… ja tykkäsi. Sinettien tekemisessä on jotain meditatiivisen rauhoittavaa, ja on mukavaa yrittää tehdä aina vähän parempi sinetti. Aikana, jona kaikki on nopeaa ja sosiaalista mediaa, tuntuu ihanalta palata hitaaseen tapaan ja ikiaikaisiin asioihin, kuten postitse lähetettävään korttiin ja sen viimeistelyyn sinetillä. Aion harrastaa sinettejä tulevaisuudessakin.

Joitain Vinkkejä sinettien tekemiseen:

1. Helpoin tapa tehdä sinetti on kuumentaa vaha siihen tarkoitetussa ”lusikassa” liekin yllä. Lusikkaa ei kannata pitää liian lähellä liekkiä.

2. Vaha on valmista silloin kun se on silminnähden sulaa. Tätä voi olla joskus vähän vaikeaa arvioida, mutta aika nopeasti sen kuitenkin huomaa. Jos vaha on lusikassa liian kauan, alkaa se savuta ja mahdollisesti kuplia. Pientä kuplimista voi tosin tapahtua, vaikka vaha ei olisikaan liian kuumaa.

3. Hyvä ja sopivasti sulanut sinettivaha levittyy tasaiseksi, pallomaiseksi pisaraksi oikeastaan itsestään: minun ei ainakaan tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin kumota vaha sulatuslusikasta paperille. Vaha leviää vähän, mutta sen ei pitäisi alkaa valumaan laajalle alueelle.

4. Sinetti kannattaa painaa vahaan välittömästi, ja pitää se siinä vähintään pari-viisi minuuttia. En laskenut missään vaiheessa tarkkaa aikaa, mutta sopivan välin löytää kokeilemalla. Sinetin voi antaa olla paikallaan vahan päällä, kun alkaa sulattamaan seuraavaa erää. (minun oli ainakin pakko tehdä näin, ettei työskentely hidastu.)

5. Sinettilusikka kannattaa puhdistaa välittömästi jokaisen vahan sulatuksen jälkeen, koska vaha lähtee pois kaikista helpoiten, kun lusikka on vielä kuuma. Putsasin itse sulatuslusikan talouspaperilla, ja sitten vain uutta vahaa sulattamaan. Välillä kyllä poltin sormiani, mutta siltä välttyy, kunhan käyttää riittävästi paperia.

6. Sopiva määrä vahaa on vähän makuasia, ja riippuu myös sinetin koosta. Minusta juuri oikea määrä oli esim. yksi ja puolikas tällaisia vahahelmiä. Yksi oli juuri ja juuri liian vähän, ja kaksi taas liikaa. Jos vahaa sulattaa ”lusikkamenetelmällä”, suosittelen ehdottomasti noita vahahelmiä: huomattavasti helpompaa, kuin ruveta leikkaamaan vahaa pitkistä pötkylöistä, kuten tein kutsukorttien sinettiprojektissa. 

..Toivottavasti näistä vinkeistä on apua, jos suunnittelet sinettien tekemistä! Halusin kirjoittaa nämä vinkit, koska koen, että netin tutoriaaleista ja videoista sai usein virheellistä tai riittämätöntä tietoa, sekä turhia "apuvinkkejä," jotka eivät itselläni testattuna toimineet.(esim. sinetin käyttäminen oliiviöljyssä. Hyvä sinetti lähtee helposti irti, eikä tarvitse mitään kostuketta.)

Häämatka osa 3

Tämä kolmas osa on viipynyt pitkään, ja nyt kaiken lisäksi blogger ei ollutkaan tallentanut pitkää tekstiä, jonka olin kirjoittanut, joten meni hermot ja julkaisen tällaisen nopeamman version, että saan vihdoin asian pois päiväjärjestyksestä, ja pääsen uusiin aiheisiin!

Disney Sean:n jälkäisenä päivänä kävimme Tokyo Dome Cityssä, jossa vierailimme Jump-animekaupassa ja Spo-dorissa, jossa kokeilimme pesäpallo-harjoittelua.
Aktiviteettien ja lounaan jälkeen suuntasimme jälleen kerran Akihabaraan shoppailemaan sekä käymään kissa ja siilikahviloissa. 

Kissakahvila oli tosi tylsä ja asiakaspalvelultaan japanilaisittain jopa töykeähkö, ja kissat lähinnä menivät pois, jos niiden lähelle meni. Muiden asiakkaiden kanssa kissat kyllä leikkivätkin, joten ehkä en vain ole kissa ihminen. Siilikahvila sen sijaan oli ihana! Siilit ovat niin suloisia, että minulla on ollut nyt jo pidemmän aikaa kuume hankkia oma afrikan kääpiösiili. 

Illalla menimme Kagaya ravintolaan, josta hotellin henkilökunta oli etukäteen varannut meille pöydän. Varaus tulee siis tehdä hyvissä ajoin etukäteen, koska paikka on todella suosittu. Kuten niin monet muutkin länsimaalaiset turistit, olimme nähneet tämän Youtube pätkän ravintolasta, ja päättäneet sen perusteella, että pakkohan siellä on käydä. Ja olihan se kokemus! Ei kuitenkaan aivan niin äärimmäinen kuin videolle taltioitunut, vaikka samoja performansseja nähtiinkin. Ravintolan pitäjä jutteli meidän kanssamme illan lopuksi, ja kävi selväksi, että hän on oikeasti ihan tavallinen, loistavan liikeidean keksinyt täysjärkinen perheenisä, vaikka sitä voikin olla vaikeaa uskoa. :D 

Mark Kagaya

Viihdearvossa katsottuna Kagaya on ehdottomasti käymisen arvoinen, mutta ruoka oli rehellisesti sanottuna kehnoa, ainakin kala...liharuoka saattaa olla parempaa. Elämyksestä kiinnostuneille suosittelisin paikassa käymistä, mutta mahdollisimman halvan menun valitsemista listalta. (me valitsimme kalleimman, jossa mm. ei ollut mitään rajaa juomien määrällä. Menusta ei käy ilmi, mitä ruokaa tarjoillaan. Kokemukseen kuuluu myös teema-maan valitseminen: me valitsimme Ranskan.)

Kagayan jälkeen lähdimme kolmen vielä British Pubiin, jossa seurattiin Japani-Kolumbia jalkapallo-ottelua.
J on pelannut jalkapalloa monta vuotta, mutta minua urheilu ei niin hirvittävästi yleensä kiinnosta. Tänä iltana kiinnosti, koska tunnelma pubissa oli niin katossa! Mitään vastaavaa Suomesta tuskin löytyy. Pubi oli jokaista senttimilliä myöten täynnä väkeä, ja kaikki eläytyivät peliin. Näin ollen myös Japanin häviö tuntui murskaavan ikävältä, myös meistä ei-japanilaisista. (emmekä olleet ainoat länsimaalaiset kannattajat.)

Seuraavan päivän aamuna vierailimme Meiji-temppelillä.

Todella kauniit puut ja metsä reunustivat kävelytietä temppelille.

Temppelille lahjoitetut sake-tynnyrit

Temppelin edustalla olevat, köydellä yhteen liitetyt pyhät puut symboloivat onnellista avioliittoa.

Temppelin jälkeen kävelimme Harajukun, "Japanin katumuodin mekan" alueelle.

 Harajuku oli yllättäen todella paljon pienempi ja hiljaisempi kuin olin odottanut. Pieniä ja mielenkiintoisia liikkeitä kyllä riittää niille, joita vaateshoppailu kiinnostaa, mutta meitä ei kiinnostanut. :D Sen sijaan innoistuimme käymään taas kerran yhdessä eläinkahvilassa; Harry's Zoo:ssa, jossa oli saukkoja(!), chincilloja, kaneja ja siilejä.

Ruokinnan lopuksi saukko nappasi minulta kipon ja piti sitä itsellään :D

Varsinaisen Harajuku-alueen ulkopuolelta löytyi laadukkaampia käsityötuotteita ja matkamuistoja myyvä liike Oriental Bazaar, jota suosittelen. Täältä mukaan tarttuivat tuliaiksiksi t-paita ja sakesetti.

Toiseksi viimeisenä reissupäivänä suuntasimme jälleen viihteen mekkaan; Shinjukuun, jossa nähtävää riittäisi varmaan useammaksi viikoksi. Minulle tärkeää oli päästä käymään jossakin Tokion Liisa Ihmemaassa-teemaravintoloista, joista Alice in Magical Land valikoitui hyvien arvostelujen ja sijainnin ansiosta. Ilman varausta odotimme pöytää tunnin ajan. 

Ravintolan sisustus oli ihana, mutta tunnelmallisempiakin Alice-ravintoloita varmaan Tokiosta löytyy. Myös ruoka-annokset olivat J:n mielestä liian pieniä. Ensi kerralla toisen paikan testaus. :) 

Ravintolan jälkeen aika lensi nopeasti shoppailemalla muun muassa Tokyo Times Squarella. Siellä vierailin taas yhdessä Tokyo Hands-kaupassa, joka oli kauppakeskuksen sisällä oleva monikerroksinen liike. Askartelijalle todella "vaarallinen" paikka, jossa pää menee pyörälle tavarapaljoudesta.

Shoppailun lopuksi vierailimme Hanazono Shrinessa. 

  
Myöhään illalla söimme havajilaisessa Hale Kai’s ravintolassa hotellimme lähettyvillä. Ruoka oli aivan loistavaa, vahva suositus tälle paikalle. <3 

Katkarapua & riisiä Hale Kai'ssa

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä suuntasimme Shibuyaan, jossa tapasimme A:n ja menimme syömään ”liukuhihnasushi” ravintola Genki-sushiin. Tilaukset tehtiin kätevästi omilta paikoilta, tietokoneelta. Tietenkään sushin laatu ei nyt ollut kovin huippua, mutta silti suurin osa maistamistani susheista oli parempia tai vähintäänkin yhtä hyviä kuin Suomen sushibuffeteissa. Genkien susheissa on se etu buffetteihin verrattuna, että sushit tehdään vasta tilattaessa, eivätkä ne näin ollen seiso tuntitolkulla lämpimässä. Oikeasti sushit pitäisikin syödä välittömästi valmistamisen jälkeen, ettei maku muutu epäedulliseen suuntaan.

Ruokailun jälkeen jatkoimme shoppailua. Kävimme mm. Disney-kaupassa, Loft- sekä Don Quijote-liikkeissä. Viimeeksi mainitussa myydään kirjaimellisesti kaikkea edullista tavaraa juomista ja karkeista vaatteisiin ja elektroniikkaan.

Loftissa oli aivan ihania juttuja! Kannattaakin mielestäni unohtaa matkamuisto-rihkamaa myyvät katukaupat ja käydä hankkimassa tuliaiset sen sijaan vähän laadukkaampia tuotteita myyvistä kaupoista kuten Loft ja Oriental Bazaar. Edullisia mutta silti matkamuistokrääsää persoonallisempia tuotteita myyvät myös monet japanilaiset dollarstoret, kuten Daiso Shibuyassa.

Loft

Kävimme myös "Japanin IKEASSA", mutta liikkeen oikeaa nimeä en valitettavasti muista. Lisäksi A ja J kävivät taas pelailemassa muutamat pelit ennen iltakahvittelua.

Kahvilan mielenkiintoisia kakkuja, mukana vihainen Trump :D

Kahvilassa testasin viimeinkin yhden "pakko kokeilla" japanilaisista ruuan, eli Omuraisu:n eli munakas, jonka sisältä on riisi-kana täyte, ja päällä yleensä ketsuppia, tai joskus tumma kastike. Aika hyvää!

 
Viimeisenä päivänä Japanin maaperällä lähdimme lentokentälle aikaisin aamulla, ja kentällä teimme vielä lisää ostoksia: ostin muun muassa valtavan Hello Kitty-kassin tavaroille, jota olimme joutuneet kantamaan lentokentällä jätesäkissä. :D Näin siksi, että matkalaukkujemme painorajat ylittyivät reippaasti, ja edellisenä iltana seurasi järkyttävä säätö saada laukkujen sisältöä kevennettyä... jouduimme heittämään jonkun verran "ei välttämättömiä tavaroita" roskiin. Sama juttu kävi Kiinan matkallamme, eli emme olleet oppineet mitään. :D Seuraavalle pitkälle reissulle tavoitteena olisi ottaa kokonaan tyhjä tai ainakin mahdollisimman vähän tavaraa sisältävä matkalaukku.

Tästä tullaankin Japaninmatkavinkkeihin:

1. Pakkaa väljästi, koska todennäköisesti tulet ostamaan tavaraa. Paljon.En usko, että Japanissa on mahdollista kokonaan välttää ostoshurjastelua, kun saatavilla on niin paljon tuotteita kosmetiikasta askartelutavaroihin, sistusesineisiin, vaatteisiin ja koruihin. Me ostimme lähinnä pikkutavaraa(varsinkin postikortteja) ja elintarvikkeita(matchaa ja matcha-herkkuja sekä sakea).  Jos pääomaa kuitenkin riittää isompiin hankintoihin kuten kimonoihin, yukataan tai arvoesineisiin, kannattaa varata matkalaukkuihin entistä enemmän tilaa.

Muutamat ostokset...

2. Opettele japania ainakin perussanaston verran. 
Kohteliaisuudet ovat hyvä alku. Me sanoimme kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa kiitoksen muodossa: arigatou gozaimasu, mitä paikalliset eivät kuulemma tee. Tätä "extra kohteliasta" kiitosta kuitenkin selvästi arvostettiin, joten minusta turisti voi sitä aivan hyvin käyttää.

3. Osta Japan Railwaypass jos liikut junalla, ja varsinkin jos matkustat kertaakaan Tokion ulkopuolelle.
Se on todellakin rahansa arvoinen. Esimerkiksi erilliset liput pelkästään Kiotoon ja takaisin olisivat tulleet kalliimaksi, kuin JR pass.

4. Varaa käteistä mukaan(kaikkialla ei käy kortti), ja varaudu siihen, ettet saa kaikkia pikkukolikoita käytettyä, mutta yritä. Suomessa rahanvaihto perii kolikoiden käsittelemisestä palkkion, ja heillä on myös raja, jota enempää kolikoita eivät edes ota vastaan.

5. Lue Japanin tapakulttuurista ennen matkaa. Japanin kulttuurin fanittajina ja pitkään matkasta haaveilleina minä ja J olimme tutustuneet tapakulttuurin jonkin verran jo etukäteen, mutta kertauksessa taisi silti tulla uusiakin asioita esille.

6. Tokiossa ei juurikaan ole roskiksia, mutta ei myöskään roskia. Roskaaminen on todella tökeröä kaupungin siisteydestä ylpeiden Tokiolaisten mielestä. On ehkä kannattavaa pitää mukanaan jonkinlaista muovipussia roskille, tai sitten vain noudattaa japanilaista tapaa eli syö ruuat siellä, missä ne ostetaan, jottei vahingossakaan joudu kantamaan roskia mukana.

7. Hanki kannettava nettiyhteys. En ymmärrä, miten Tokiossa voi edes pärjätä ilman. Suosittelen myös google mapsin navigointi-ohjelmaa. 

Hyviä vinkkejä löytyy netistä pilvin pimein, mutta tässä olivat minusta muutamat tärkeimmät. Toivottavasti joku lukijakin innostuu nyt lähtemään Japaniin, joka on turistille todella mukava paikka olla: kulttuuri on upeaa, asiat toimivat, asiakaspalvelu on laadukasta ja ihmiset huomaavaisia. Japanilainen estetiikka on vertaansa vailla, ja ainakin Tokiossa riittää viihdettä moneen makuun.